Riimuurareista.
Muuan mies oli ruvennut riimuurariksi, oli tehnyt liiton pirun kanssa. Oli pitänyt tehdä vala seisoen raamatun päällä. Sitten oli miehen rinnan seuduista otettu verta ja sillä maalattu kuva, justiin samanlainen kuin mies itsekin oli. Kuva oli pantu sen päämiehen huoneeseen, mikä oli miehen ottanut pirun liittoon ja siinä huoneessa oli ollut paljon muitakin liitossa olevien kuvia, jotka olivat ruvenneet siihen uskoon. Ne, jotka ovat liitossa saavat pirulta rahaa, kuinka paljon vain haluvat, eikä minkäänlaista puutetta heillä ole. Mutta liitosta ei pääse pois, pitää olla siinä kuolemaansa asti. Jos rupeaa katumaan liittoon rupeamistaan, niin kuva, mikä verellä maalattiin, alkaa mustua ja tulee rumemmaksi, kun se muuten pysyy kauniina, punakkaana. Jos kuva käy tummemmaksi, ampuu niiden hoitaja, se päämies, sitä revolverilla. Silloin kuvattu henkilö kuolee. — Oli ollut muuan rikas herra ja sillä palvelija ja rouva. Iltasella, syyspäivänä, 10 seuduissa oli sanonut rouvalleen jotta: »mee porstuahan kuuntelemaan, kuuluuko mitään!» Rouva mennyt, ei kuulunut mitään. Rouva mennyt sitten maata, ja herra ottanut avaimet ja pannut ne rouvan päänpohjiin ja sanonut palvelijalle siinä 11 seuduissa: »mee kuuntelemahan, kuuluuko mitään!» Palvelija mennyt ja takaisin tultuaan sanonut jotta: »ei kuulu muuta, kun hiljaa vain tuulee.» Silloin herra kiireesti pukenut päälleen ja mennyt ulos. Olipa tullut portille kovan tuulen kanssa vaunut ja hevonen, ja herra oli mennyt vaunuihin ja sen tien oli mennyt eikä enää milloinkaan takaisin tullut. Se oli ollut riimuurari ja se oli piru, mikä sen kävi hakemassa. Näin Muhokselta.
Hauholla oli myös muuan herrasmies ollut riimuurari ja luvannut itsensä pirulle ja oli saanut siltä rahaa ja kaikkea niin paljon kuin vain oli halunnut.
Kurikassa on myös kertomuksia henkilöistä, jotka ovat luvanneet itsensä pirulle ja sitten saaneet häneltä rahaa niin paljon kuin vain halunneet.
Samuli Paulaharju.
Kotiseutu 2/1911.
