Meren runoutta.
Suom. Wessu.
I.
Ylle harmaan merenpinnan
tuuli ukkospilvet laittaa.
Meren yllä, pilvein alla
liehuu myrskyn ennustaja,
ylväs, mustan salman lainen:
Joskus lentää vettä viistäin,
huimasti taas ylös liitää,
kirkuu — silloin pilvet kuulee
äänessä sen riemun vimmaa.
Taistonhalu huudannassa!
Vihanraivon, voimaa, tulta,
voitontoivon, luottamusta
huuteloista kuulee pilvet.
Lokit voihkaa myrskysäässä,
voihkaa, liehuu meren yllä;
tuskaiset he piillä mielii
kareille sen myrskyn tieltä.
Tyhmät hanhet piilottelee
rasvaruumiit kallioilla...
Myrskyn ylväs ennustaja
liehuu rohkein, vapain lennoin
meren harmaan vaahdon yllä.
Synkempinä, syvempinä
taipuu pilvet merenpuoleen;
aallot karkeloivat ylös
kohti salmain säihkelöitä.
Ukkosjyry. Vaahtoellen,
voihkain sotii aallot, tuuli.
Hyökkää tuuli, kiertää, koprii
joukkueita aaltoin jäykkäin,
viskoo niitä raivosasti
kallioiden kovaa vasten,
jotta suuret loistolaineet
usviin, vaahtoon pirstaantuvat.
Kirkuu myrskyn ennustaja,
liehuu mustan salman tavoin
nopeasti pilvein halki,
viistää siivin vaahtoloita.
Kas: se liehuu -- niinkuin henki
ylväs, musta myrskynhenki.
Milloin nauraa, milloin itkee …
Pilviä sen nauru koskee,
ilosta sen itku aihtuu.
Sehän huomaa, että uupui
ukkosjyryn vihavoima.
Sehän tietää, ettei pilvet
konsaan peitä kokonansa
päivän kulta-aurinkoa,
eivät tule peittämäänkään.
Tuulet raivoo ...ukkosjyry…
siellä sinivalostossa
loistaa meren yli pilvet.
Sitte nielee meri salmat,
sammuttaa ne laineissansa.
Kuten lieskuroivat kärmeet
kiertyvät ne aallokossa,
katoavat noiden salmain
räikeäiset kuvaloistot.
»Myrsky! Pian myrsky kaikuu!»
Näin se myrskyn ennustaja,
ylpeänä liehuvainen
siellä salmain keskuksissa,
yllä meren ulvovaisen,
huutaa voiton ennustaen:
»Tulkoot myrskyt vahvemmiksi!
Raivommiksi ilmat hurjat!»
Maksim Gorjki.
Työmiehen illanvietto 9/1905.
