Malakias Mönkkänen, kertaus


Malakias Mönkkänen jatkaa vihdoinkin kertomustaan!








Pari vuotta sitten herätti niitä laajimmissa piireissä tuskallista huomiota se, että Malakias Mönkkäsen »tulevaisuuden seikkailut» yhtäkkiä lakkasivat ilmestymästä. Raatajan 8:nessa numerossa 1906 nähtiin viimeinen jatko tuohon mieltäkiinnittävään kertomukseen. Kului viikkoja, kuukausia, mutta jatkoa ei näkynyt. Meitä alettiin ahdistella kiivailla kysymyksillä — ja lakkauttipa moni tilauksensakin sen takia. Mutta mitä taisimme me tehdä? Emme osanneet antaa minkäänlaista selitystä lukijoillemme, sillä olihan asia meille itsellemmekin yhtä hämäränä. Herra Malakias Mönkkänen, jolta olimme hänen sairaalasta vasta päästyään onnistuneet saamaan vain kertomuksen alun, hävisi meiltä tuon mainitun 8:nen numeron ilmestyttyä tietämättömiin, piittaamatta sen enempää kertomuksensa jatkamisesta. Mutta me emme ole olleet toimettomina. Tarmokkaasti ja lakkaamatta olemme jatkaneet tiedustelujamme, koettaen päästä selville tuon omituisen miehen olinpaikasta. Ja nyt, kahden vuoden ankarain ja Sherlock Holmesin taitoa kysyväin ponnistusten tuloksena on, että voimme riemusta huudahtaa kuin ukko Arkimedes kylpyammeessaan: heureka! Olemme löytäneet Malakias Mönkkäsen!

Viime Tapani-iltana onnistui tiedustelijamme vihoviimein löytämään hänet Sipoon ulkosaaristosta, jonne hän tuosta ihmeellisestä kataleptisesta tilasta selvittyään oli syvän pessimismin vallassa paennut. Huomattuaan ylitsepääsemättömän kuilun auenneen itsensä ja jumalatar-kauniin Kyllikin (johon saadaan kertomuksen jatkossa tutustua) välille, ei hän voinut sietää tätä sotkuista nykyaikaa ja sen ihmisiä, vaan jätti misantroopina Helsingin, ehdittyään kirjoittaa meille vain vähäisen alun tuohon tavattoman mieltäkiinnittävään kertomukseen, jonka rinnalla Bellamyn teos »Vuonna 2000» ei ole mitään. Pienessä kalastajatuvassa on hän kuluneet kaksi vuotta elänyt lähes täydellisenä erakkona, mutta ei silti toimetonna — mikä hänen kaltaiselleen miehelle olisikin mahdotonta. Hän on kirjoittanut siellä yksinäisyydessä valmiiksi tuon ihmeellisen kertomuksensa ja antanut sen julkaisemisoikeuden meille. Paksusta käsikirjoituspinkasta päättäen riittää sitä pitkiksi aikoja joka Raatajan numeroon. Tässä numerossa ilmestyy jo kolmannen luvun alkupuoli. Ensimäistä ja toista lukua emme pitäneet tarpeellisena uudestaan painattaa, ne kun ovat 1906 vuoden ensi numeroissa.

Itse Malakias Mönkkänen elää edelleenkin yksinäisellä luodollaan, jonka nimeä meillä ei ole lupa ilmaista. Tiedustelijallemme oli hän vakuuttanut jäävänsä sinne koko ijäkseen. Mutta sitä emme voi oikein uskoa, sillä pohjaltaan hän sittekin on optimisti, kuten kaikki toimintahaluiset ihmiset. Ja sepä toivoaksemme saattaa hänet jälleen ihmisten ilmoille.


(jatk.)





Raataja 1/1908.