Tietokirja Suomen kodeille.
Usein on valitettu sitä ikävää tosiasiaa, että maamme henkiset voimat ovat jakaantuneet kahteen erikieliseen ja erimieliseen ryhmään, jotka tuskin koskaan ryhtyvät yhteiseen työhön, samojen tehtävien suorittamiseen. Suomalaisten vastahakoisuudesta tämä ei sentään liene juuri koskaan johtunut, mutta sitä säännöllisemmin vastakkaiselta taholta, jossa nähtävästi on oltu liian ylpeitä olemaan meikäläisten yrityksissä mukana. Haitallinen puoluejako on viime vuosina tullut yhä jyrkemmäksi, juopa eri ryhmien välillä entistä ylitsepääsemättömämmäksi. Sellaisista oloista ei nyt enää luulisi löytyvän minkäänlaisia edellytyksiä sovinnolliselle yhteistyölle, johon eri tahoilta osaa otettaisiin.
Mutta kaikesta huolimatta on juuri se ihme tapahtunut, kun on onnistuttu Suomen kotien tietokirjan, Oman Maan toimittamiseen kokoamaan maamme huomattavimmat tiedemiehet ja kirjailijat, kieli- ja puoluekantaan katsomatta. Kun viime vuoden alussa, pahimman puoluetemmellyksen aikana, tästä yrityksestä kerrottiin sanomalehdissä, niin varmaankin moni silloin ajatteli, että siitä puuhasta ei mitään tule. Mutta viime vuoden lopulla tämä laajaksi sukeutuva julkaisu alkoi kuin alkoikin ilmestyä, vastaten sekä muotonsa että sisältönsä puolesta, mitä rohkeimpia toiveita, ja nyt on siitä jo 6 vihkoa käsillä, toinen toistaan komeampana. Niistä karttuu sivulukua lähes 400, mutta teoksen laajuuteen verraten ne eivät vielä ole muuta kuin hyvä alku, ei juuri enempää kuin 1/10 teoksen suunnitellusta koosta. Ja tästä alusta, jos yleensä mistään, voidaan hyvällä syyllä sanoa, että se on työn kaunistanut.
Niihin henkisiin ja aineellisiin voimiin nähden, joita »Oma Maa» on käytettäväkseen saanut, tämä onkin mitä luonnollisinia. Ensinnäkin on julkaisulla erinomainen toimituskunta, jonka jäsenet edustavat eri tieteen aloja. Päämiehenä, koko yrityksen alkuunpanijana ja sieluna, on pohjoismaiden historian professori, vapaaherra E. G. Palmén, jonka monipuoliset tiedot ja harrastukset ovat sellaisessa tehtävässä mitä suurimmaksi hyödyksi. Luonnontieteilijöinä kuuluvat toimitukseen kemian professori, valtioneuvos Edv. Hjelt, eläintieteen professori, vapaaherra J. A. Palmén, ja fysiikan dosentti G. Melander. Taas toisia tieteenaloja edustavat kansanrunouden professori Kaarle Krohn ja kirkkohistorian professori Jaakko Gummerus. Kustantajan puolesta, joka on tällaisissa tärkeissä yrityksissä auliiksi tunnettu Werner Söderström Osakeyhtiö, kuuluu toimitukseen maisteri J. Jäntti. Tältä taholta ei kuluja tosiaankaan näytä säästetyn, mikäli jo ilmestyneiden vihkojen upeasta asusta päättäen voi asiaa arvostella. Mutta teoksen odottamattoman suuri menekki on myös puolestansa tehnyt sen verrattain helpoksi; kuten tunnettu, on ensimäisistä vihkoista jo otettu uusi painos, kun ei edeltäpäin osattu arvata tämän julkaisun saavan yleisön puolelta sellaista suosiota, kuin mikä sen osaksi on tilausten runsauden kautta jo tullut.
Vielä enemmän kuin »Oman Maan» toimittajat edustavat sen eri kirjotusten tekijät mitä erilaisimpia aloja, ja niistä näkyy selvästi, että nyt on kerrankin saatu myös ruotsalaiselta taholta runsasta avustusta. Kirjottajain joukossa, joka käsittää noin 160 tiedemiestä ja muuta asiantuntijaa, tavataan sellaisiakin nimiä kuin valtioneuvos C. G. Estlander ja vapaaherra R. A. Wrede, muita mainitsemattakaan. Onkin syytä siihen tilausilmotuksessa tehtyyn huomautukseen, että tällainen yhteistyö on avustajien lukumäärän puolesta meillä ennen kuulumatonta.
Kun eri kysymysten esittäjiksi on näin ollen onnistuttu saamaan mitä pätevimpiä asiantuntijoita, on luonnollista, että »Oman Maan» sisältö tässä suhteessa vastaa korkeimpia vaatimuksia. Mutta yhtä huomattava puoli on tässä julkaisussa se, että eri kirjotuksissa on — ainakin mikäli tähän asti ilmestyneet vihkot osottavat — asioita esitetty siksi yleistajuisessa ja miellyttävässä muodossa, että niihin voi jokainen lukija tutustua hartaimmalla mielenkiinnolla, siitä huolimatta, ettei satu juuri siltä alalta, joka on käsillä, ennestään olemaan edes nimeksikään esitietoja. Tämän vuoksi onkin »Oma Maa» erityisen sopiva meidän kansamme yleiseen kehitysasteesen katsoen. Sellaiset kuivat asialuettelot, jommoisia monet ulkomaiden tietokirjat sisältävät, eivät mitenkään voisi täyttää sitä sivistyttävää tehtävää, jonka »Oma Maa» varmaankin onnistuu meikäläisissä oloissa suorittamaan, sillä tämä teos ei vain anna valaisevia esityksiä eri aloilta, jotka tavalla tai toisella koskevat kotimaatamme, vaan se myös pystyy herättämään lukijassa vilkkainta harrastusta käsiteltäviin kysymyksiin.
Julkaisun tähänastisten vihkojen kirjotuksista, jotka kaikki ohjelman mukaisesti koskettelevat Suomen maata ja kansaa, yhteiskunnallisia ja sivistysolojamme, on edellisissä »Raatajan» numeroissa jo lyhyesti mainittu, samoin niistä lyhyistä päivämuistoista, joita kunkin kuukauden alkuun ja eri päivien kohdalle on teokseen sovitettu, siinä kun kaikki asiat on järjestetty kalenterivuoden kehyksiin. Varsinainen selonteko niistä täytyy tässä jättää yrittämättäkin, niin mieluista kuin olisikin esittää edes jotakin tämän arvokkaan tietokirjan sisällyksestä. Se huomio tässä kuitenkin kerrottakoon, että »Oman Maan» päätoimittaja, jolla teoksen julkaisemisessa on varmaankin raskain työtaakka kannettavanaan — vaikeampi ja vaivaloisempi, kuin sivullinen voi arvatakaan — tästä paljosta puuhasta huolimatta on itsekin jo ehtinyt laatia kokonaista 7 kirjotusta näihin 6 ensi vihkoon, mainitsemattakaan suurta huolta vaativia päivämuistoja, joiden toimittaminen on myös ollut hänen osallaan.
»Omaa Maata» lukiessa johtuu ajattelemaan sitä vanhaa kirjaa, joka kauan on ollut nousevan nuorisomme oppaana Suomen maan ja kansan, sen menneisyyden ja nykyisyyden tuntemiseen. Sama hartaus, jonka Zacharias Topeliuksen lämminhenkiset »Maamme kirjan» kuvaukset lapsen mielessä synnyttävät, herää aikuisessa, tutustuessaan »Oman Maan», Suomen kotien tietokirjan, kautta isänmaamme vaiheisiin ja oloihin; tästä teoksesta hän myös saa selvän käsityksen siitä, miten paljon tärkeitä tiedonaloja hänen olisi itsellensä omistettava, voidaksensa oman maansa tuntea.
Sanalla sanoen: »Oma Maa» on laskettava kansalliskirjallisuutemme huomattavimpien teosten joukkoon.
Raataja 9/1907.
