Coo-ee, 23 luku: Merkitty polku


COO-EE

Boyscoutkertomus Etelämeren saarilta

Kirjoittanut Robert Leighton
Suomennos 






23 luku

Merkitty polku


Kun Tom ja Te Punan käskettiin laskemaan maahan kantamuksensa, näytti ensinmainittu aavistavan, että niistä oli syntyvä tappelu, heti kun villit saivat nähdä ne. Hän irroitti kaikki siteet ja hajotti tavarat pitkin maata, levitti kappaleen punasta kangasta ikäänkuin maton ja asetti sen päälle tupakkaa, savupiippuja, olkihattuja, silmälaseja y.m. sellaista, minkä saattoi luulla pistävän villien silmiin. Mikä hänen tarkotuksensa lieneekään ollut, oli hänen laitoksistaan seurauksena, että takaa-ajajat syöksyivät tavarain kimppuun niinkuin nälkäiset sudet ja alkoivat tapella niistä. Täten Chipperfield voitti aikaa ja oli pian heidän keihäillensä lentomatkan ulkopuolella. Hän pysähtyi silmänräpäykseksi, ja kun hän tuli vakuutetuksi siitä, ettei professori ollut jälellä, katsoi hän hetkisen villien ottelua. Monella oli merkilliset hiusvaatteet, jotka oli valaistu kalkilla tai värjätyt savella, toisilla oli barbaarisia koristeita nenässä ja korvissa ja elehvantinluusta tai helmiäisistä tehtyjä renkaita käsivarsissa ja säärissä. Kaikki näyttivät hyvin kavalilta. Pari taisteli ankarasti savipiippupaketista. Muuan oli ottanut soittopelin kainaloonsa, ja kun hän alkoi juosta, antoi se sangen epäsointuisen soinnoksen, jonkatähden hän kauhusta huudahtaen heitti sen menemään ja juoksi tieltä metsään.

Vieläkään ei näkynyt mitään merkkiä professorista.

Villit hajaantuivat nyt metsään jonkunlaiseksi ampumaketjuksi, kuitenkin ilman mitään huomattavaa takaa-ajosuunnitelmaa. Chip näki neljän miehen juoksevan siihen suuntaan, jossa hän luuli professorin olevan, ja hän ampui kaksi kiväärinlaukausta heitä kohti. Katsomatta, minkä vaikutuksen ne tekivät, hän jatkoi juoksemistaan.

Nonouti Tom odotti häntä erään pandanuspalmun takana ja sanoi: »Pian! Metsämies hyvin huono mies. Hän tappaa. Minä pelkään!»

»Miksi et katsonut, minne professori meni?» kysyi Chip kiihtyneenä. »Minä en lähde täältä ilman häntä!»

Tommyllä oli revolveri kädessä ja sormi liipasimella. Äkkiä hän tuuppasi Chipiä, niin että tämä kaatui. Samassa lensi keihäs heidän vähinsä. Kuului pamaus, ja savuava revolveri kädessä Tommy auttoi Chipin pystyyn. Samalla hän otti maasta jotakin. »Katsokaa! Ette tiedä, professori mennyt kauan samaa tietä!» Se oli puoleksi palanut sikarinpätkä, ja hän pisti sen suuhunsa ja imi osottaakseen, että se vielä hehkui. Todistus oli vakuuttava, eikä Chip enää epäröinyt, vaan juoksi edelleen. Vaikkei hän ollut ollut maissa moneen viikkoon, juoksi hän hämmästyttävän nopeasti seuraten toisten jälkiä ja Te Punan puihin tekemiä merkkiä. Edestäpäin kuului nyt huuto »Coo— ee», mutta hän ei voinut erottaa, oliko se Barrablen vai professorin ääni. Hän ei saanut selvää myöskään siitä, oliko heti sitä seurannut toinen huuto, edellisen kaiku Vai eikö. Hän hiljensi vauhtiaan, ettei Tom jäisi liian kauas jälelle, mutta tämä, joka kuuli takaa-ajajain äänen, pyysi häntä kiiruhtamaan. Ennenkuin he saapuivat aukeamalle, he saavuttivat Barrablen ja maurin.

Chip luuli, että professori odottaisi jossakin, mutta hänestä ei näkynyt mitään merkkiä. Kun hän katsoi taakseen, huomasi hän maurin tutkivan maata ja sitten lähtevän toiseen suuntaan kuten metsästyskoira löydettyään uudet jälet. Näytti siltä kuin hän olisi lähtenyt suoraan veneitä kohti.

»Kiirehtikää!» käski Chip, ja hänen seuralaisensa juoksi aivan hänen perästään. He saapuivat siihen paikkaan, missä he olivat levänneet, mutta vieläkään ei professoria kuulunut, eikä ollut luultavaa, että hän oli heidän edellään, sillä siinä tapauksessa hän olisi jättänyt jonkun merkin jälkeensä. Vaikka Chip tiesi professorilla olevan tarkan paikka-aistin, hän oli kuitenkin levoton.

Hänen tyytymättömyydekseen Barrable ei liioin välittänyt kadonneesta professorista. Peläten villien pian tulevan uudelleen esiin Chip kiiruhti taas eteenpäin. Hän saavutti sokerilaatikon, jonka hän oli pystyttänyt, ja juoksi juuri sen ohitse, kun hän kuuli oikealta puiden joukosta pyssynlaukauksen sekä senjälkeen viisi revolverinlaukausta ja kovan huudon »Coo-ee!» Chip tiesi, että sen saattoi päästää ainoastaan mauri. Käskien Barrablea ja Tomia seuraamaan perästä, hän juoksi jättiläispuiden keskelle. Mutta puut olivat niin samallaisia, että hän pelkäsi kadottavansa tien.

»Coo—ee!» huusi hän, ja miltei samassa silmänräpäyksessä tuli vastaus tiheästä mimosapensaikosta, josta mauri sukelti esiin kantaen pientä professoria selässään.

(jatkuu)





Vivutar 2/1912.