Indiaanipäällikön puhe.

Indiaanipäällikkö Sagoyevapka (Red Jacket eli Punatakki) piti v. 1805 Senecassa eräälle lähetyssaarnaajalle tämän poistuessa indiaaniheimon luota seuraavan puheen:


Ystävä ja veli:

Korkean Hengen tahto oli että me olemme tänne kokoontuneet. Hän määrää kaikki, hän on antanut kauniin päivän kokouksellemme. Hän on ottanut peitteensä pois auringon edestä ja antaa sen loistaa kirkkaasti päällemme. Meidän silmämme ovat avoimia näkemään selvästi, korvamme ovat sulkematta että olemme kyenneet kuulemaan selvästi niitä sanoja, joita te olette puhunut.

Näistä kaikista lahjoista me kiitämme Korkeaa Henkeä ja Häntä ainoastaan.

Veli, tämän kokouksen tulen olette te virittänyt. Teidän pyynnöstänne me tulimme yhteen. Me olemme tarkkaavaisina kuunnelleet mitä olette sanonut. Te tahdotte meidän lausumaan ajatuksemme vapaasti. Se tuottaa meille suurta iloa, sillä me otaksumme että voimme seisoa suorina edessänne ja tuoda julki mitä ajattelemme.

Kaikki ovat kuulleet teidän äänenne ja kaikki puhuvat minun kauttani teille kuten yksi mies. Me olemme yhtä mieltä.

Veli, te sanotte tahtovanne vastauksen puheeseenne ennen kuin lähdette täältä.

Se on oikein, olette sen saava. Kun olette pitkän matkan takaa, me emme halua teitä pidättää. Mutta ensin me luomme silmäyksen taakse päin ja sanomme teille mitä isämme ovat sanoneet meille ja mitä olemme kuulleet valkoisilta miehiltä.

Veli, kuuntele mitä me sanomme. Oli aika, jolloin esi-isämme omistivat tämän suuren saaren. Heidän istuimensa ulottuivat auringon noususta sen laskuun. Korkea Henki oli sen luonut indiaanien käytettäväksi. Hän oli luonut buffalon, peuran ja muut eläimet ruoaksemme. Hän oli luonut karhun ja majavan. Niiden nahat olivat meidän vaatteemme. Hän oli ne hajottanut yli maan ja opettanut meille miten niitä pyydystetään. Hän oli pannut maan kasvamaan viljaa leiväksemme. Kaikki nämä Hän teki vaskenkarvaisille lapsilleen, sillä Hän rakasti heitä. Jos meillä oli ristiriitoja metsästysmaista, ne sovittiin vuodattamatta paljoa verta.

Mutta paha päivä tuli.

Teidän esi-isänne tulivat yli suuren veden ja nousivat maihin tällä saarella.

Heidän lukunsa oli suuri. He löysivät ystäviä eikä vihollisia, he sanoivat meille että he olivat lähteneet omasta maastaan pakoon pahoja ihmisiä ja olivat tulleet tänne nauttimaan uskonsa vapautta. He pyysivät pientä sijaa. Meidän kävi heitä sääli, myönnyimme heidän anomukseensa ja he asettuivat joukkoomme. Me annoimme heille viljaa ja lihaa, he antoivat meille sen sijaan myrkkyä.

Valkoset miehet, veli, olivat löytäneet maamme. Uutiset siitä hälytettiin takasin ja enempi heitä tuli keskuuteemme. Sittenkään me emme pelänneet heitä, luulimme heitä ystäviksemme. He kutsuivat meitä veljiksensä. Mc uskoimme heitä ja annoimme heille isomman alan. Ennen pitkää heidän lukunsa oli suuresti kasvanut. He tahtoivat enempi maata. He tahtoivat koko maamme. Silmämme aukenivat ia mielemme tuli rauhattomaksi.

Sodat alkoivat. Indiaani palkattiin taistelemaan indiaania vastaan ja paljon kansaamme hävitettiin.

He myöskin toivat meille väkevää viinaa. Se oli tulista ja voimakasta. Se on tappanut tuhansia joukostamme.

Veli, kuuntele vielä. Te sanotte että olette lähetetty opettamaan meille miten tulee palvella Korkeaa Henkeä Hänen mielensä mukaan. Te sanotte että jos me emme omaksu sitä uskontoa, jota te valkoiset miehet opetatte, niin me tulemme olemaan onnettomia tämän elämän jälkeen. Te sanotte olevanne oikeassa ja että me olemme kadotetut. Kuinka voimme tietää tämän olevan totta? Me ymmärrämme että teidän uskontonne on kirjoitettu kirjaan. Jos se oli tarkoitettu meille niin kuin teillekin, miksi ei Korkea Henki antanut sitä meille, eikä ainoastaan meille, vaan miksi ei Hän antanut meidän esi-isillemme tietoa siitä Kirjasta ja keinoa miten ymmärtäisimme sen oikein.

Me tunnemme ainoastaan mitä te sanotte siitä. Kuinka tietäisimme milloin on uskottava, kun valkoset miehet ovat niin monasti meitä pettäneet?

Veli, te sanotte että ei ole muuta kuin yksi tie tuntea jumala ja palvella Korkeaa Henkeä. Jos ei ole muuta kuin yksi uskonto, niin miksi te valkoset miehet olette siitä niin eri mieltä? Miksi ette te kaikin ole yksimielisiä, kun te kaikin voitte lukea sitä kirjaa?

Veli, me emme ymmärrä näitä asioita. Meille on sanottu että uskontonne on annettu esi-isillenne ja niin aina isältä pojalle. Meillä myöskin on uskonto, joka on annettu esi-isillemme ja meille heidän lapsillensa. Me palvelemme Jumalaa omalla tavallamme. Se opettaa meille että tulee olla kiitollinen kaikesta hyvästä mitä saamme, rakastaa toisiamme ja olla yksimielisiä. Me emme milloinkaan riitele uskonnosta.

Veli, Korkea Henki on luonut meidät kaikki, mutta Hän on tehnyt suuren eron valkoisten ja ruskeain lastensa välille. Hän on antanut meille erilaisen ihonvärin ja erilaiset elämän tavat.

Teille Hän on antanut taiteen; sille Hän ei ole avannut meidän silmiämme.

Me tiedämme seuraavat asiat olevan tosia: Kun Hän on tehnyt niin suuren eron meidän välillemme kaikissa muissa asioissa, miksi emme voi otaksua että Hän on antanut meille eri uskonnon oman ymmärryksemme mukaan? Korkea Henki tekee oikein. Hän tietää mikä on paras lapsillensa. Me olemme tyytyväisiä.

Veli, me emme halua horjuttaa teidän uskontoanne emmekä ottaa sitä teiltä pois. Me ainoastaan tahdomme käyttää omaamme.

Veli! Sanotte että te ette ole tullut hakemaan maatamme ettekä rahaamme, vaan valaisemaan mieltämme. Minä sanon että olen ollut teidän kokouksissanne ja nähnyt teidän keräävän rahaa kokouksessa. En voi sanoa mihin tarkoitukseen tämä raha oli, vaan otaksun sen olevan teidän pappejanne varten. Jos me rupeaisimme teidän tavallanne ajattelemaan, mahdollisesti tahtoisitte meiltäkin rahaa.

Veli. Meille on kerrottu että te olette saarnannut valkoisille miehille tällä paikkakunnalla, he ovat meidän naapureitamme. Olemme heidän ystäviänsä. Odotamme jonkun aikaa ja katsomme minkä vaikutuksen teidän saarnanne on tehnyt heissä. Jos me huomaamme sen tehneen heistä hyviä, tehneen heidät rehellisiksi, jos se on voinut vähentää heidän haluansa pettää indiaaneja, silloin uudelleen mietimme mitä olette sanonut.

Veli! Te olette kuullut vastauksemme puheeseenne. Tämä on kaikki mitä tahdomme sanoa tällä kertaa.

Kun nyt eroamme, tulemme antamaan teille veljen kättä ja toivomme Korkean Hengen suojelevan teitä matkallanne ja palauttavan teidät terveenä ystävienne luokse.





Vivutar 3/1912.