Eric Hultman - Oraakkeli


Oraakkeli.

(Kertomus Australiasta.)

Kirjottanut Eric Hultman.




Olla nero, toisin sanoen oraakkeli, jossain leirissä tai jossain pienemmässä työväen piirissä, on kylläkin tavoteltavaa eikä sitä voikaan olla yleensä kukaan muu kuin arvokkain ja sivistynein.

Oraakkelin on tiedettävä kaikki, hänen on puolueettomasti ratkastava kaikki riidat, jotka esiintyvät leirissä. Lisäksi hänen on esiinnyttävä huolellisesti, ja puhuttava hyvää kieltä, kun hän on selvänä.

Oraakkeli on aina selvä, mutta ei koskaan ehdottomasti raitis, sillä tällainen henkilö ei voi herättää luottamusta, ellei hänellä ole tiettyä määrää tyhjiä pulloja ladottuna telttansa taakse.

Olen tuntenut oraakkeleita, jotka ovat olleet nerokkaita gentlemanneja, oraakkeleja, jotka ovat olleet epäitsekkäitä ihmisiä, jotka ovat olleet halukkaita avustamaan tovereita kaikilla mahdollisilla tavoilla sekä neuvoin että teoin. Mutta minä olen myöskin nähnyt oraakkeleita, jotka ovat olleet suuria humpuukimestareita — oraakkeleita, joiden siistin ulkokuoren alla oli piillyt roiston sydän ja tietämättömyyden kuilu.

En tahdo väittää, että ystäväni John Pearce olisi kuulunut jälkimäiseen luokkaan, sillä hän oli maamieheni ja omasi tosiaankin suuret edellytykset täyttääkseen oraakkelin tehtävät. Hän oli ollut maanmittausoppilaana, valokuvaajana, halonhakkaajana sekä pörssikauppiaana, vaikkakin tällä hetkellä työskenteli kullankaivajana kuten me muutkin. Lisäksi oli Pearce klassillisesti sivistynyt ja osasi metrijärjestelmän. Pituus- ja pintamittoja ei hän tosin tuntenut, mutta tilavuusmitat! Yksi litra = 3 puolipulloa j. n.e., ja hän vastasi nopeasti pulmallisempiinkin kysymyksiin, epäilyksittä ja välistä oikeinkin.

Saaren asukkaat vannoivat, että mister Pearce oli suorittanut jonkun korkean tutkinnon Ruotsin kunink. yliopistossa, emmekä me kumpikaan koettaneet saada heitä pois tästä erehdyksestään.

Saksaa ja ranskaa puhui hän sujuvasti, mutta Frans Joelle ja Heinrich Straussille selitti hän, että oli hassua puhutella meitä heidän äidinkielellään maassa, jossa puhuttiin englantia. Hieno mies, tämä Pearce, tuumivat britit.

Latinaa ja kreikkaa käytti hän useasti, kun hän tahtoi ahtaa jotain erikoista oppineisuutta noiden oppia janoavien kullankaivajien kalloihin, ja kun nämä kielet olivat jo kuolleita kieliä, ei niiden käyttäminen saattanut loukata kenenkään korvaa. Hän höysti englanninkielisiä esityksiään sellaisilla sanoilla kuin ”bona fide”, ”colorado claro”, ”olympia”, ”tammefan” (hitto vieköön) y.m. mutta kun eräänä iltana luki ulkoa kaksikymmentä värssyä Iliadista, selitti Pearce, että hänen lausumisensa oli ”uuskreikkalaista”.

Johnin menestys teki hänet vihdoin ylpeäksi ja itserakkaaksi ja hänessä alkoi uinuva pörssikauppiaan vaisto herätä. Miksi hänen lahjoillaan varustettu gentlemanni raataisi kuin orja?

Miksi ei hänen sopinut perustaa jotain göteborgin tai muun systemistä liikettä, joka samalla oli tuottava ja siveellinen?

Niinpä John Pearce eräänä päivänä kehotti saarelaisia merkitsemään osuuksia Kullankaivajien Osuustoiminnalliseen Kauppayhtiöön, i. 1., jonka tarkotuksena oli harjottaa kauppaliikettä Horn Islandissa ja lähellä olevilla saarilla. Osuuksien määrä oli 300 á 1 £. Osuus oli heti suoritettava joko käteisellä tai kullassa.

Aate tepsi, siitä huolimatta, että lähistön saaret olivat asumattomia, sillä meillä ei ollut minkäänlaista puotia lähempänä kuin Thursday Islannissa, joka sijaitsi kahdeksantoista peninkulman päässä.

Lukuunottamatta minua ja entistä pankinhoitaja Fordhamia ostivat kaikki osuuksia.

Fordham oli sosialisti, kuten hän ainakin itse väitti ja kammoi kaikkia rikkauksia ja minä puolestani tunsin mister Pearcen mannermaalla oloajoiltamme.

Ystäväni sai kokoon sata puntaa ja lopun aikoi hän koota Thursday Islannista. Tämän jälkeen oli aikomus kutsua koolle osuuksienmerkitsijät hallituksen valitsemista ja sääntöjen laatimista varten. Hän onnistui.

John Pearce on keskikokoinen, silmät siniset, viikset suuret ja hyvin hoidetut. Poistuessaan oli hän puettu Valkoseen lainatakkiin, sinisiin housuihin, päässään oli hänellä korkkihattu. Lähempiä tietoja ottavat kiitollisuudella vastaan Kullankaivajien Osuustoiminnallisen Kauppayhtiön i. 1. Osuuksienomistajat.





Yhteishyvä 8/1912.