H. G. Wells: Ensimäiset ihmiset kuussa. Tekijän luvalla suomensi Samuli S. Siv. 232. Hinta 2: 75. Kuuluu Otavan romaanisarjaan n:ona 33.
Merkilliseen, syvämietteiseen ja suurta, ansaittua huomiota herättäneesen kiriailijaan ja rohkeaan, terveaatteiseen yhteiskunnallisia ongelmia tutkimaan ja eristelemään ajattelijaan tutustuttaa kustannusyhtiö Otava suomalaisen lukijakunnan jättäessään kielellisestikin arvokkaassa ja hyvin tajuttavassa suomalaisessa asussa lukijain käsiin ensimäisen teoksen monista englantilaisen H. G. Wells'in ensiluokkaisista kynävalmisteista. Emme osaa ensi lukemalta tarkoin määritellä, kumpiko meitä hänen kuvauksessaan ihmisistä kuussa viehätyksellään enemmän kiinnittää, mielikuvituksenko rohkea lento vaiko kuvauksien — runokuvien — huikaiseva värirunsaus, rohkeus ja se kohiseva voima, jolla tämän maailman mainetta tavoittelevan runoilijan tyyli maalaa uskomattomuudet eläviksi totuuksiksi lukijan hengen käsityksen nautittaviksi. H. G. Wells ei ole runoilija sanan hempeimmässä, lyyrillisimmässä merkityksessä, vaan enemmän itsenäinen, uhkarohkea annostelija, joka tieteen keksintöuutuuksista tukea hakien irroittaa lukijansa nykyisestä katsomaan rohkeasti tulevaisuutta ja sen nykyiselle katseellemme eriskummallisissa olosuhteissa ikäänkuin pakoittaa terävän ivansa ja syvän arvostelukykynsä voimalla meidät huomaamaan ne varjot, joissa me nykyään pikkumaisina niin hyvin ja kuitenkin pettymyksellä viihdymme. Tämä eteenpäin suuntautuminen ja tulemista oloista taapäin nykyisiin katsomaan kääntyminen ei suinkaan ole uutta eikä Wells'in yksinomaisuutta, useat huomattavat ja tunnetut sosiologit, yhteiskuntatieteilijät ja -kirjailijat sitä ovat jo aikoja ennen häntä tavastaneet käyttää, mutta uutta on meistä — luvalla sanoen — se rajuus, millä hänen mielikuvituksensa elää, toimii, keksii ja kuvaa. Riemastuttava elämän ja toiminnan halu, rohkeus ja miltei yltiöpäisyys henkii hänen kuvauksissaan ja melkein tarttuu lukijaan.
Kuten Jules Verne — toki toisin tavoin ja toisella, omintakeisella voimalla — tempaisee Wells lukijan suoraan — kuuhun. Eräs hra Camor keksii aineen, joka vaikuttaa päinvastoin kuin maan vetovoima, siis sysää maasta, ja on aineella — arvoituksellinen sekoitus kaikista uusista keksinnöistä ei-kemistille — kirjassa nimenä helium. Sillä kun sivelee jotakin esinettä ja se kun saavuttaa vissin lämpöasteen, niin — räiskis! — silloin on tie auki taivasta myöten. Kirjoittaja, joka puhuu ensimäisessä persoonassa ja käyttää kirjassaan nimeä Bedford ja mainittu hra Camor tekevät ensimäisen kokeensa sillä seurauksella, että koko heidän yhteinen työhuoneensa räjähtää ilmoihin, jotapaitsi muuta pientä vahinkoa tapahtuu. Säästämme lukijalle monet nautinnot supistaessamme kuvauksemme lyhyisiin kosketuksiin mm. siitä, kuinka molemmat uhmailijat lasipallossa ponnahtavat kuuhun, mitä he matkalla kokevat ja mitä perillä näkemät, kuinka kuussa kaikki heidän tullessaan kuollut alkaa kohisten ja silminnähden kasvaa, millaisia elukoita ja asukkaita he kuussa tapaavat, mitä seikkailuja heillä siellä on ja yleensä kaiken mikä koskee itse kuvausten juonta. Emmehän toki tahdo ennalta lukijoilta sitä nautintoa riistää. Mutta emme malta olla erityisesti huomauttamatta sitä kirjan punaisena lankana käypää terävää ja purevaa annostelua, joka — sanoisimmeko — polttavasti säteilee nykyisten sivistysvaltioitten ja yhteiskuntien ja niiden olojen yksipuolisuuteen ja ahdasnäköisyyteen. Lukekaapa esimerkiksi työjakoa kuussa ja kasvatustapoja! Kuinka siellä, kirjan mukaan, kehitetään vain niitä ruumiinosia ja hengen lahjoja, joita lukin elämässään tarvitsee. Niinpä siellä sitten tulee sellaisia ilmiöitä kuun ihmisten — kuvauksen mukaan joitakin muurahaisen tapaisia, neliraajaisia ilmiöitä — kesken kuin esim. kuun haltija. Suuri Lunari, joka on näköjään pelkkä rakko suuria aivoja. Yksipuolinen kehitys tosin tässäkin tulee tulokseksi, mutta suuren, elämätä kihisevän, yhtenäisen valtakunnan kuten naapurimme kuun viisas hallitsija ei tarvitsekaan muuta kuin aivoja, joiden tärkeyttä täällä maaraiskassa samalla asemalla olijoilta harvoin kysytään. Entä monet muut oliot, jotka ovat valmistuneet vain jotakin tiettyä, hyödyllistä tehtävää varten. Kirjoittaja ei vertaa kuun oloja eikä asukkaita maan oloihin ja asukkaihin, mutta lukija johtuu hänen elävistä, vilkkaista kuvailuistaan huolimatta niihin ja hedelmöittävästi, laajentavasti ajatellen. Kuvaukset ja vertaukset muuttumat usein aivan syvälle pureviksi, huomio, joka on saattanut eräät arvostelijat vertaamaan Wells'iä kuolemattomaan Jonathan Swiftiin.
Pienet tilat eivät salli pitempiä puheita. Aikomuksemme olikin vain lausua ilomme siitä, että Otava, tutustuteltuaan meidät sellaiseen mestariin kuin Bernard Shaw'een — josta kenties tuonnempana erikseen — on saattanut suomalaisen lukijakunnan Wells'in suuriarvoiseen ja näköaloja avartamaan tuttavuuteen. Jos toivomuksemme ohella, että ilmoitettavamme kirja ansioineen leviäisi mahdollisimman laajalle sopivana nuorisonkin luettavaksi, saisimme jotakin lisää toivoa, olisi se sellainen, että muitakin tämän originellin englantilaisen mestarin teoksia mahdollisuuden mukaan saataisiin suomalaiseen asuun, ehkäpä niistä ensimäisena ”The Time Machine” eli se, joka Wells'in maineelle siivet antoi.
Suomennoksen on suorittanut vanha suomentajamestari Samuli S. omintakeisella, rattoisalla, joskin hieman vanhentuneella tyylillään, joka sekin riippunee paljon ma'usta. Kenties juuri suomentajan kansanomainen kielenkäyttö auttaa tämän armollaan teoksen ymmartämistä toivomme mukaan mitä laajimmissa lukijapiireissä.
A. P.
Karjalan Sanomat 23.4.1907.
