Kyösti Wilkuna Väinö Katajasta

Väinö Kataja: Maalaiskuvia, kokoelma novelleja. Sivuja 143. — Hinta 2:—. Tuskaa. Sivuja 88. Hinta 1:25. — Hämeenlinnassa, Arvi A. Kariston kustannuksella.


»Esitelmä apulannoituksesta», »Mitä Kuuban sota Ahvenjärvellä vaikutti», »Uusi vaalilaki käytännössä» — siinä muutamia nimiä, jotka osoittavat millä alalla Väinö Katajan peräpohjalaiset kansanelämän kuvaukset enimmiten liikkuvat. Ei olisi suinkaan vailla intressiään kuvata tuollaisia »ison maailman» äärimmäisiä heiastumisia maalaiskansan sielunelämään, mutta saadakseen siinä aikaan mitään taiteellisesti tehoavampaa, puuttuu Katajan kirjailijaominaisuuksista paljon. Koko tuotantonsa ajan on Kataja pysynyt samalla kehitysasteella: yllämainitun tapaisten situatsionien uskollisena valokuvaajana. Mitä noihin valokuviin on silloin tällöin tekijästä itsestään hitusen lisäksi tarttunut, se on jonkinlaista karikatyriin kallistuvaa huumoria. Eivätkä hänen »maalaiskuviensa» ja »kulmujensa» keskipintaa suinkaan korota seassa tavattavat subjektiiviset ja ihmeteltävän tarkoin Juhani Ahoa jäljitellen kirjoitetut tunnelmalastut. Kieltäkin vastaan on paljoa muistutettavaa. Tuntuvia virheitä on paljon ja häiritseviä murresanoja kosolta.

»Maalaiskuvia» sisältää kaksikymmentä lyhyttä palaa, melkein kaikki laatukuvia tuolta alussa mainitulta alalta. Peräkkäin luettuina vaikuttavat ne kovin yksitoikkoisilta, sillä enimmiten ovat ne saman teeman toisteluja: kokouksia ja esitelmätilaisuuksia, jotka päättyvät yleiseen riitaan ja rähinään. — »Tuskaa» on hyvin romanttinen lemmentarina vanhaan hyvään malliin. Muuan aatelissukuinen nuori metsänhoitaja — Ulfsköldiksi hänet on tekijä ristinyt — kohtaa Lappiin tultuaan Eila nimisen lappalaiskaunottaren, johon hän heti rakastuu, puhtaasti ja ihanteellisesti, kuten tekijä lujasti vakuuttaa. Eilan isänä pidetty salaperäinen »kiveliänkävijä» vihaa tätä suhdetta ja autiolla tunturitaipaleella väijyen kiskaisee hän kerran Ulfsköldin suopungilla poronpulkasta kinokseen, joten Ulfsköld poron edelleen kiitäessä jää avutonna pakkasen kouriin. Eila hänet vihdoin löytää hangesta ja saattaa ihmisten ilmoille, mutta pahoin paleltuneena kuolee hän muutaman päivän kuluttua, kun pappi sitä ennen on liittänyt hänet yhteen äidiksi tulleen Eilan kanssa. Lisävalaistukseksi kertomuksen laadusta mainittakoon vielä, että Ulfsköldin isä kiroaa tuon lemmensuhteen takia poikansa ja että kertomuksen lopulla käy selville, että Eila onkin norjalaisen papin tytär, jonka kiveliänkävijä" on lapsena varastanut; tekijä ei kuitenkaan tiedä mistä syystä. Lappalaisen ympäristön kuvaus olisi kertomukselle voinut jotain arvoa antaa, mutta Katajan keinot eivät ole riittäneet siinäkään suhteessa mitään huomattavampaa luomaan.

Kirjojensa ulkoasuun ei Kariston kustannusliike tapaa juuri suurta painoa panna. Säästäväisyydestä vai uutuuden tavottelustako johtunee, että esim. »Maalaiskuvat» on painettu tuolla silmiä rääkkäävällä petitillä. »Tuskan» kansikuva taasen hakee kömpelyydessä vertojaan.


K. W.





Aika 5/1908.