Jules Verne - Veden päällä liikkuva kaupunki
Vielä puolipäivän aikana en ollut kuullut, että Drake olisi lähettänyt puollustajiansa Fabianin luokse, ja kuitenkin olisi näiden valmistusten pitänyt olla tehtyinä, jos Drake oli päättänyt heti vaatia hyvitystä ase kädessä. Taisimmeko tämän viipymisen tähden jotakin toivoa? Kyllä tiesin, että saksilaiset kansaheimot ajattelevat kunnian-asioissa toisin kuin me, ja että kahden-ottelut melkein kokonansa ovat kadonneet Englannin tavoista. Niinkuin jo ennen on mainittu, laki ei ainoastaan ole kova kahden-ottelijoita vastaan, ja sitä ei käy kiertäminen niinkuin Franskanmaalla, vaan yleinen mielikin on niitä vastaan. Mutta tässä oli eri kohta. Riita oli silminnähtävästi etsitty, haluttu. Loukattu oli niin sanoakseni vaatinut loukannutta, ja mietteeni jäivät aina samaan päätökseen, että käsikähmä oli välttämätön Fabianin ja Harry Draken välillä.
Samalla täyttyi kansi kävelevillä parveilla; nämä olivat niitä oikea-uskoisia sapatin harrastajia, jotka nyt palasivat jumalanpalveluksesta. Upseerit, matruusit ja matkustajat menivät taas paikoilleen tahi hytteihinsä.
Kello puolivälissä yksi tehtiin vaarin-otto, jonka päätös pantiin tavalliselle paikalle ja oli seuraava:
Lev. 40 pyk. 33 m. P.
Pit. 66 pyk. 21 m. L.
Kurssi: 214 penink.
Great Eastern ei siis ollut enempää kuin 348 peninkulmaa sen hietaisen, Sandy-Hook nimisen niemekkeen nenästä, joka on New-Yorkin sataman suulla. Laiva oli siis ennen pitkää liikkuva Amerikan vedellä.
Aamuisella en nähnyt Fabiania tavallisella paikallaan, mutta Drake istui paikallensa. Vaikka räyhäävä tuo katala näytti minusta levottomalta. Etsikö hän omantuntonsa tuskain unhotusta viinin kiihoituksista. En tiedä, mutta tiheään hän ryypiskeli tavallisten toveriensa kanssa. Monta kertaa katseli hän minua kulmain alta, sillä niin hävytön kuin oli hän ei juljennut eikä tahtonut katsoa minua silmiin. Etsikö hän Fabiania pöytävieraiden joukossa? Sitäkään en tiedä sanoa. Merkillistä oli, että hän tuota pikaa nousi pöydästä ennen atrian loppua. Minäkin nousin pois pitääkseni häntä silmällä, mutta hän meni hyttiinsä ja sulkeusi sinne.
Minä menin kannelle. Meri oli ihmeteltävän kaunis ja taivas kirkas; ei aaltoa edellisellä, ei pilveä jälkimäisellä. Tohtori Pitferge, jonka kohtasin, ilmoitti minulle huonoja uutisia haavoittuneesta matruusista. Sairaan tila paheni, ja vaikka lääkäri toisin vakuutti, hän tuskin oli toipuva.
Kello muutamia minuutia yli neljän edellä puolipäivää ilmoitettiin merkillä eräs alus vasemmalla puolella. Toinen kapteini sanoi minulle, että se piti olla City of Paris, 2,750 tonnia kantava, yksi Inman-kompanian kauniimpia höyryjä; mutta hän erehtyi, sillä likemmä tultuansa pakettivene näytti olevansa Saxonia, Steam-National kompanialle kuuluva. Vähän aikaa pysyivät molemmat laivat vieritysten, ei täyden kolmen kaapelipituuden matkalla toisistaan. Saxonian kansi oli täynnä matkustajia, jotka tervehtivät meitä kolminkertaisella hurra-huudolla.
Kello 5 aikana näkyi taas alus taivaanrannalla, mutta niin kaukana, että sen kansallisuutta ei käynyt eroittaminen. Luultavasti se oli City of Paris. Niissä on iso vetovoima noissa kohtauksissa laivain, noiden Atlantin vieraiden kesken, jotka sivu mennessä tervehtivät toisiansa. Hyvin ymmärrettävää on, että välinpitämättömyys siinä ei ole mahdollista. Yhteinen vaara elementien kanssa taisteltaissa on yhdistys-siteenä tuntemattomainkin välillä.
Kello 6 aikana nähtiin kolmas laiva, Inman-linjalle kuuluva Philadelphia, joka vei siirtolaisia Liverpoolista New-Yorkiin. Varmaan nyt olimme kuljetuilla vesillä, ja maahan ei voinut olla pitkältä. Olisinpa jo tahtonut olla siellä. Myös odotettiin Europaa, 3,200 tonnin kantavaa ja 1,300 hevoisen voimaista rataspakettivenettä, joka kuljetti matkustajia Havren ja New-Yorkin välillä; mutta sitä ei merkitetty. Luultavasti oli se mennyt pohjemmiten.
Noin puolivälissä kahdeksan tuli yö. Kuu, joka oli kasvamassa, pääsi erilleen laskevan auringon säteistä ja jäi hetkisen ajaksi väikkymään taivaanrannan päälle. Erästä uskonnollista esitelmää, jota kapteini Anderson piti ja jonka välissä veisailtiin, pitkitettiin aina 9 asti illalla.
Päivä päättyi, Harry Draken puollustajain käymättä kapteini Corsicanin tahi minun puheilla.
(jatkuu)
