Jules Verne - Veden päällä liikkuva kaupunki
Vähää aikaa sen jälkeen tapasin kapteini Corsicanin. Minä kerroin hänelle vastikään näkemäni tapauksen; hän ymmärsi niinkuin minäkin, että tämä jo ennestään hankala tila yhä selkkautui. Jospa voisimme välttää sen vaaroja! Oi, kuinka kernaasti olisin kiirehtinyt Great Easternin menoa ja panna kokonaisen valtameren Harry Draken ja Fabianin välille!
Erotessamme toisistamme, kapteini Corsican ja minä, teimme sen sopimuksen, että tarkemmin kuin koskaan ennen pitäisimme silmällä näyttelijöitä tässä näytelmässä, joka vastoin tahtoamme voi purkautua päätökseensä millä silmänräpäyksellä hyvänsä.
Tänäpänä odotettiin erästä Cunard-yhtiön pakettivenettä, Australasiania, joka veti 2,750 tonnia ja kulki Liverpoolin ja New-Yorkin väliä. Sen olisi pitänyt lähteä Amerikasta keskiviikko-aamuna ja piti nyt kohta näkyä; sitä tähysteltiin, mutta ei se tullut.
Kello 11 tienoilla toimittivat englantilaiset matkustajat rahankeräyksen laivassa olevain haavoitettuin hyväksi, joista muutamat eivät vieläkään olleet voineet jättää sairas-salia, ja niiden joukossa ylipursimies, joka oli vaarassa joutua parantamattomaksi nilkuksi. Lista oli täynnä nimiä.
Puolipäivän aikana aurinko salli meidän tehdä tarkan vaarin-oton.
Pit. 58 pyk. 37 m. L.
Lev. 41 pyk. 41 m. 11 sek. P.
Kurssi: 257 penink.
Meillä oli siis leveys sekunnin päällä tietona. Nuoret kihlatut, tultuansa katsomaan ilmoitusta, näyttivät tyytymättömiltä; heillä olikin syytä moittia höyryä.
Ennen aamuista tahtoi kapteini Anderson valmistaa matkustajilleen huvituksen, haihduttaaksensa tämän pitkällisen reissun ikävyyttä. Hän järjesti siis voimisteluharjoitukset, jotka hän itse johti. Noin viisikymmentä joutilasta henkeä, varustetut niinkuin hänkin sauvalla, matkivat hänen liikuntojansa tarkkuudella. Nämä valmistamattomat voimistelijat "tekivät työtä" säännöllisesti, huuliaan avaamatta, juurikuin vapaa-ehtoiset tarkk'ampujat paraatissa.
Uusi huvitus julkaistiin illaksi, mutta minä en ollut siinä. Nuo aina yhtäläiset, alinomaiset vehkeet, kyllästyttivät minua. Uusi sanomalehti, kilpailija Ocean Timelle, oli pantu toimeen, mutta tänä iltana ne olivat yksimieliset.
Minä kohdaltani kulutin ensimäiset tunnit yötä kannella. Meri kohoili ja ennusti pahaa ilmaa, vaikka taivas vielä oli erinomaisen kaunis. Vaaruminenkin alkoi käydä yhä tuntuvammaksi kannella. Eräällä sohvalla makaava ihmettelin minä tähtitarhoja taivaan kannella. Tähtiä näkyi tukuttain taivaan navalla, ja vaikka varustamaton silmä ei olis voinut keksiä enempää kuin viisituhatta koko taivaankannen alalla, olis se tänä iltana luullut voivansa lukea niitä miljoonittain.
(jatkuu)
