Hiljan joululahja

(Tosi tapaus).






H—n kaupungissa asui köyhä perhe. Heillä oli monta lasta, ja Hilja niminen käy usein leikkimässä eräässä säätyläis-perheessä. Loppiais-aattona viime jouluna leikkivät lapset taas joulukuusen ympärillä, siellä oli pikku Hiljakin mukana. Kun lapset olivat kotvasen leikkineet, alkoi äiti jaella makeisia kullekin. Kuusessa oli muun muassa semmoisiakin sokurileivospalloja, joiden sisälle oli kätkettynä kaikenlaisia pikku esineitä, ja kun niitä oli juuri niin monta kuin lapsiakin, sai kukin yhden. Lapset aukoivat niitä ja löysivät niistä mikä sormuksen, mikä rintaneulan, pienen kukon y. m. hauskoja esineitä. Mutta Hilja muisti siskojaan kotona ja kätki pallon hameensa taskuun.

Hetkisen vielä leikittyään, täytyi lasten mennä nukkumaan, jolloin pikku Hiljakin pääsi kotiinsa. Kotiin tultua kuuli Hilja äitinsä valittavan, ett'ei ollut leipää kotona, eikä isäkään vielä ollut kotiin saapunut, jolloin lasten täytyi ilman illallista mennä levolle. Silloin otti Hilja namuspallon taskustaan ja jakoi sen siskoilleen. Ja arvatkaapas mitä silloin pallon sisältä löytyi — 25 pennin hopea-raha. Äiti, äiti, huusi pikku Hilja, minulla on rahaa, nyt voimme ostaa leipää!

Ensin Hiljan äiti ei oikeen tahtonut uskoa tuota, mutta kun hän näki rahan Hiljan kädessä, ei hän kylliksi voinut ihmetellä tätä omituista sattumaa. Sillä välin riensi pikku Hilja, kirkkaasti kimalteleva hopea-raha kädessä, lähimmäiseen puotiin leipää ostamaan, tuntien sydämmessään sanomatonta iloa ja riemua ja kiittäen Jumalaa tuosta odottamattomasta joululahjasta.


Tyynelän tyttö.





Koulu-toveri 11-12/1901