Lontoossa on noin vuosi sitten paljastettu suuri vakuutushuijaus. Jalokivitoiminimen »Stockall & Son» arvoisa omistaja ja erään vapaaehtoisrykmentin »eversti» Stockall oli lauantaina marraskuun 26 p:nä 1904 vielä myöhään illalla »työskennellyt» liikkeessänsä, senjälkeen kun henkilökunta jo aikoja oli poistunut. Varhain seuraavana maanantaina löydettiin hän siellä sidottuna ja kapula suussa. Hän kertoi kahden miehen myöhään lauvantai-iltana pyytäneen häntä näyttämään heille kelloja kaupantekotarkotuksessa, mutta samalla hyökänneen hänen kimppuunsa ja ryöstäneen häneltä jalokiviä 3,000 punnan arvosta. Hän antoi myös tarkan kuvauksen rosvoista, mutta kuitenkin ei polisin kaikista ponnistuksistansa huolimatta onnistunut saada heistä selkoa. Se yhtiö, jossa »kunnian-arvoisa» Stockall oli vakuuttanut liikkeensä murtovarkauden varalta, tosin suuresti epäili vahinkoa tahalliseksi, mutta maksoi kuitenkin korvauksen, kun se ei voinut petosta todistaa. Yhtiö ei kuitenkaan heittänyt tapausta sikseen, vaan jatkoi tutkimuksiansa; ja nyt lähes viiden vuoden päästä on sen onnistunut näyttää toteen, että Stockall oli aikoinaan tekassut koko ryöväysjutun. Herra »eversti» vangittiin ja oli pakotettu tunnustamaan tekonsa; aivan epätietoista kuitenkin on, saaneeko vakuutusyhtiö enää 3,000 puntaansa (75,000 Smk.).
-- Eräs toinen suuri vakuutushuijaus on joku aika sitten Pariisissa rikos-oikeudellisesti sovitettu; tässäkin tapauksessa vakuutusyhtiöt kaiken todennäköisyyden mukaan jäävät kärsimään koko vahingon, noin 200,000 frangia. Muuan Grenotton, joka nimeensä oli liittänyt tuon komealta kalskahtavan: »Comte de Thouin,» osteli halvalla vanhoja, kokonaan arvottomia voimavaunuja, jotka hän sitten vakuutti korkeista määristä itsestään vahingoittumista vastaan. Pian senjälkeen hän apurinsa kanssa toimeenpani jonkinmoisen yhteentörmäyksen tai muun »tapaturman,» jossa hänen koneruojunsa tietysti joko kärsi »täydellisen vahingon» tai ainakin sai niin pahoja vaurioita, että yhtiön täytyi maksaa koko tai lähes koko vakuutusmäärä. Mutta varovaisuuden vuoksi vakuutti herra »kreivi» itsensä myös automobiilivastuun varalta; ja niinpä tietysti sattui aina toisinaan, että hänen kätyrinsä »osuivat» ohjaamaan hänen tiellensä kokonaan arvottomia vaunuja, jotka tietenkin menivät aivan säpäleiksi »ylen kallisarvoisine kuormineen,» josta kaikesta hän sitten teki hyvin korkeat vahingonkorvausvaatimukset ja merkillistä kyllä saikin vaatimansa rahat, kunnes muuan raitiovaunun kuljettaja, jota yritettiin tehdä velvolliseksi maksamaan korvausta, saattoi huijauksen päivänvaloon. Nyt on herra »kreivi» tuomittu vankeusrangaistukseen, tosin vaan kahdeksi vuodeksi, hänen siistien kumppaniensa päästessä 2—8 kuukaudella.
Wakuuttaja n:11-12/1910.
