Samuli Paulaharju - Asutustarinoita Pohjois-Hämeestä

Asutustarinoita Pohjois-Hämeestä.*







Saarijärven Pyhäselän seuduilla oli entisaikaan, ennen muiden ihmisten tuloa elänyt lappalaisia. Järvi oli ollut hyvin kalainen, lahnojakin saatu. Mutta sitten kerran - kuten useassa muussakin paikassa — sattunut lappalaislapsen kurkkuun tarttumaan lahnanruoto, niin jotta lapsi kuollut. Siitä lappalainen kironnut järven niin, että järvestä ei enää saada lahnoja, vaikka niitä siinä kyllä on. — Pyhäselän nimi on vanhaan aikaan ollut muuten Ristselkä. Mutta kun se oli se järvi ollut niin ahnas tappamaan ihmisiä, tuon tuostakin kuollut siihen koko joukko, niin oli järvelle muutettu nimeksi Pyhäselkä ja siitä oli se pahat tapansa heittänyt sekä tullut muiden järvien kaltaiseksi.

Monet paikat ja niiden nimet järven seuduilla muistuttavat entisiä eräretkiä, jolloin hämäläiset etelästä, savolaiset idästä niille main tunkeutuivat. Useassa paikassa on »hämäläisten katiskain sijoja». Pirtinniemessä on hämäläisillä ollut »kalapirtti». Siinä asunut kalastelijoina mies ja vaimo. Mennyt kerran mies Parantolosta — »se ei ollut hämäläisiä vaan oli jättiläissukua» — ja pariskunnan polttanut »palavannut» siihen pirttiin. Siitä saanut niemen viereinen lahti nimen Palavalahti.**

Talassaressa on hämäläisillä ollut »keittotallaat».

Kärrääsaarella ovat kalamiehet entisaikaan pitäneet »kärräitä».

Saunalahdenrannalla, missä nyt on Saunalahden talo, on ollut kalasauna.

Parantolan talo on ollut ennen Hässölän saarella. Siellä vielä näkyy muurinsijoja.

Parantolan seudun asukkaat olivat ennen olleet aika kovia riitelemään ja tappelemaan. Olivatpa kerrankin pitäneet julmaa menoa eräällä Pyhäselänniemellä, huutaneet ja muuta. Siitä sitten sen niemen ristiäisissä keksitty nimi, Huutoniemi. Samoin taas olivat toisella niemellä elämöineet niin, jotta joltakulta sankarilta oli peukalo katkennut. Peukaloton oli sitten viety Parantolaan saamaan parannusta ja niin oli sitten talo ristitty Parantolaksi. Ennen oli se ollut Karppala. Ja peukalon menettämisen muistoksi oli niemi nimitetty Peukaloniemeksi.

Linnansaarella oli ollut ennen mahtava talo. Kun oli ollut sota venäläisten kanssa, kun Suomi oli vielä Ruotsin vallan alla, niin venäläiset ampuneet taloa mantereelta salmen takaa. Saareen eivät päässeet, kun silta oli hävitetty, eivätkä saaneet taloakaan hävitetyksi. Silloin sanoneet: »kyllä siinä sellainen linna on ... Sieläpä västinki on, jotta ei sinne tule pääsemään». Siitä sai talo ja sittemin kyläkin, nimen Västinki ja Linna. Nyt on kylässä toistakymmentä taloa Västingit, Vuodit, Eerolat, Kuivikot, Kuorelahdet, Leinosenahot y.m. Eerola on saanut nimensä Eero-nimisestä isännästä. Leinosenaholla ollut kalapirtti Leinos-nimisillä hämäläisillä. Salmessa, Linnansalmessa l. Siltasalmessa, näkyy vielä sillanjätteitä.

Linna ja Parantola ovatkin seudun vanhimpia taloja. Muita vanhoja taloja on Lakomäki, jota sanotaan Äänekoskenkylän vanhimmaksi taloksi, sekä Perämäki ja Kumpumäki, ynnä Porrassalmi ja Järvenpää Puasjärvenrannalla. Lakomäkeen on tullut asukas Rautalammen Varismäestä. Samasta pitäjästä on eläjät tullut myös Porrassalmeen ja Järvenpäähän. Nykyisen vanhan isännän vaari, Jaakko Hivuspeä oli kerjäläispoikana Pudasjärveltä kulkeutunut Rautalammen Kiesimänkylään ja jäänyt sinne rengiksi. Sitte mieheksi tultuaan muuttanut Pudasjärven päähän ja »yksittäin» tehnyt siihen talon, ja yksinään siinä asunut 3 vuotta. Sitten ottanut emännän Kumpumäestä. — Kerämäkeen oli tullut eläjä Rautalammen Säkkärältä, nyk. Vesannolta.

Nuorajärven saaressa on ollut ennen hämäläisillä kalapirtti. Samoin nähdään pirtinrauniot Ahvenlammenrannalla.

Kerran oli lähtenyt Rautalammen kirkolta — niillä main ollut silloin kirkko vain Rautalammella — mies hiihtämään ja sanonut: »mihinkä jaksaa hiihtää, siihen teköö talon». Se oli siihen aikaan kun »ei tarvinnut muuta, kun kirveeltä lupaa kysyä». Mies oli jaksanut hiihtää yhtä päätä Saarijärvelle nykyisen Hannilankylän maille. Siinä heittänyt kontin selästään ja pistänyt tervaskantoon tulen ja ruvennut tekemään taloa. Ja niin syntynyt Hännilän Keskustalo.

Kuukalla elänyt mies metsäpirtillä ja luullut yksin koko seudulla elelevänsä. Tullut sitten kerran lastuja lillinyt jokea myöten, ja siitä mies lähtenyt etsimään naapuriaan, lastujen tekijää ja löytänyt hänet parin pitkän virstan päästä Akonpellon seuduilta.

Karankajärvi Pylkönmäellä kuuluu ristityn näin: oli puu, mikä lie semmoinen ranko järvessä uiskennellut ja joku veneellä soudellen siihen töksähtänyt, jotta: »ka, ranka!» Siitä sitten kastettukin järvi Karangaksi***. Järven eteläosaa sanotaan Uoinseläksi ja sen erottaa pohjoisosasta pitkä Uoinniemi, jonka kohdalla on Uoinsalmi. Ennen pitäisi Uoinselän, -niemen ja -salmen nimenäolleen Oinselkä, -niemi -salmi, ja ristiäiset kuin Karangallakin. Oli soudettu Karankaa ylös käsin Pylkönmäkeä kohden ja Pylkönmäki jo näkynyt edessä olevan niemen ylitse ja niin soutajat sanoneet: »pian ollaan Pylkönmäellä.» Mutta kun oli päästy niemen kärkeen, ja oli eteen iso selkä avautunut, olivat huudahtaneet: »oi, tästä se vasta selkä alkaaki!» Siitä sitte alettu haukkua Oinseläksi. — Vanhat sanovat Uonselkä.

Halla-ahossa Karangan rannalla ollut ennen Paajalaisilla — Paajala muuten seudun vanhin talo — »mahoton suuri halme». Sattunut sitten hallavuosi ja pannut koko halmeen putipuhtaaksi. Siitä saatu sitten talolle nimi.

Karstulan Luksanmäkeen tullut asukas Hokkalasta, joka taas on saanut eläjänsä Kangasniemen Hokkasesta. Hokkalassa elänyt 5 veljestä, joista nuorin, »Mustaparraksi» haukuttu, ottanut ja tehnyt talon Luksanmäkeen. Salolle lähtiessä oli miehellä ollut mukana vain kirves sekä varusiä leipä kirvesvarressa ja suoloja huivissa. Mustaparralla oli ollut kaksi poikaa, joille kummallekin jättänyt talon, toiselle perustamansa Luksanmäen, toiselle Kiehuvanmäen. Luksanmäessä on vielä Mustaparran tekemä lato ja tupa. Nykyinen isäntä on talossa 4:ttä sukupolvea. — Noin 90 vuotta takaperin, kun oli kova hallavuosi, ettei ohraa ollenkaan tullut Suomeen, haettiin Luksanmäkeen Kokkolasta siementä ja samaa sukua on vielä talon ohraviljat.

Pääpohjan hämäläiset etelästä tulleet jokea myöten ja siinä sattuneet lammin päähän, »umpipohjaan», mistä ei enää tullut eteenkäsin pääsyä. Siitä antoivat järvelle nimen Pääpohja. Järven rannalla useassa paikassa vielä nähdään hämäläisten kalapirttien sijoja. Niinpä on muurinsija Saunaniemessä, toinen Pesäniemessä, samoin Kettukynnäässä etelärannalla, vielä Pata-ahon alla länsirannalla. Katiskain jäännöksiä nähdään esim. Saarensalmessa. — Myöskin Hirvijärven rannalla nähdään kalapirttien sijoja.

Raasun talon mailla oli entisaikaan Oikarin miehet halmetta polttaneet ja talon paikalla ollut niillä suuri nuotio, raasu, ja näin saatu vasta tulevalle talolle nimi.

Vastingin kylän paikka kuuluu taas olevan sikojen löytöretken tulos. Olivat kärsäkkäät päässeet Oinoskylästä kerran karkaamaan ja mennä röhötelleet omin nokkinsa aina Pellonpään paikoille, missä tutkivan kärsänsä työntäneet maan kamaraan. Hakijat tulleet perässä jälkimyötä ja huomanneet sikain tonkiman maan hyväksi ja hedelmälliseksi, ja sitten käyneet paikalle taloa laatimaan.

Karstulan miesten eräästä käynnistä Etelä-Hämeessä kertoi Iloahon isäntä näin: Vaari vainaan veli oli kerran erään Kyyjärven miehen kanssa kulkenut Hämeessä ja olivat tuulleet siellä erääseen taloon. Oli kysytty, jotta »mistä olette?» sanoneet, jotta »Karstulasta». Oli ollut vanha vaari talossa, 90-vuotias, ja sitä kätkyessä kuin lasta soudatettu. Kun oli äijänen kuullut puhuttavan Karstulasta, oli sanotut: »antaapas kätkyen seistä, jotta ma kuulen!» Oli kysynyt sitten: »mistä kylästä?» »Kyyjärveltä ja Vastingista». — »Voi toki onkohan teillä oman järven kalaa mukana?» — »Mikä se teidän oma järvi sitten on?» — »Ka, Kyyjärvi ja Enojärvi». Oli ollut miehillä kalaa ja oli vaari saanut vielä kerran maistaa »oman järven» antimia.


S. Paulaharju.



* Tarinat kerätty kesällä 1905. Kertojista voin mainita Järvenpään, Eerolan, Halla-ahon,Luumumäen, Iloahon isännät sekä Kuorelahden ukon.
** Kirjakielen Palvalahti (sanasta palvata).
*** Vert. Voikoski Kotiseudun 1 n:ssa 46:s sivu.





Kotiseutu 5/1911.