Samuli Paulaharju - Junffuritanssi

Junffuritanssi.







Siellä täällä merenrannikoillamme,etenkin Pohjois-Suomessa, tavataan omituisia, jatulintarhoiksi kutsuttuja kivilatomuksia. Tämmöisen latomuksen tapaamme metsässä Närpiön puolella Teuvan Perälänkylän rajalla kivikkopohjalla, petäjikkökankaalla, mikä hiukan kahdelle taholle kallistuu. Paikan ohitse on ennen vanhaan mennyt maantie. N. 70 vuotta on siitä kulunut, kun tietä vielä kuuluu käytetyn. — Vieressä oleva piirros esittää kivilatomuksen muotoa. Latomuksen käsittämän alan läpimitta sivustatoiseen on 7 m, edestä taakse 6.5 m. Kivistä ovat toiset nyrkinkokoisia, toiset isompia. Keskellä ristiä on isoin kivi (sen mitat 0.5 — 0.45 — 0.2 m.)



Monet kivet ovat kokonaan sammaliin painuneet ja peittyneet. Kivien välikäytävät ovat poluiksi tallatut, näet useat paikalle sattuneet — lapset ja muut — ovat taitoaan koetelleet yrittäen polkusia myöten sisään pujotella. — Paikkakunnan suomalaiset kutsuvat kivilatomusta ruotsalaisilta kuulemallaan nimellä »junffuritanssiksi» ja luulevat että se on »vuorikansan ehkä mettäpeikkoon työtä .... Joos ei s'oo joki' hyppypaikka». On siitä vielä luulo, jotta vaikka sen kuinkakin hajottaa, kivet sinne tänne heittelee, se kuitenkin jälleen kootaan taas. Eikä saa siitä kiviä mukaansa ottaa. Jos ottaa, ei saa rauhaa, ennen kun on kiven takaisin vienyt. Ellei vie, tullaan viimein se ottamaan, ja seuraa siitä jotakin rangaistusta.

Samanlainen »junffuritanssi» kuuluu olevan Karijoen ja Lapväärtin rajoilla Pyhävuorella.

Kurikassa ennen tapasivat lapset kivitaululle — ja muuallekin — piirrellä jatulintarhan pohjakuvaa ja kutsuttiin sitä »Laiskan Jaakoon kaupungiksi» l. »Laiskan Jaakoon riitingiksi».

Samuli Paulaharju.




Kotiseutu 11/1910.