Eilen illalla oli Ruotsalaisessa kansanteaatterissa Arkaadiassa jälleen premiääri, jolloi esitettiin Conan Doylen ja W. Gilletin 5-näytöksinen näytelmä Sherlock Holmes. Mainittu näytelmä on tehnyt riemukulkunsa kaikilla maailman huomattavimmilla näyttämöillä. Lontoossa on se esitetty tuhatkunta kertaa, Tukholmassa näytteli sitä viime keväänä kolme teaatteria samalla kertaa ja nyt menee se parhaillaan Norjassa Kristiaanian Centralteaatterissa. Kaikkialla on se saavuttanut yleisön suosion ja näytti se eilen illalla valloittaneen täkäläisenkin yleisön. Sherlock Holmes on saanut nimensä Conan Doylen rikosromaaneista tunnetusta yksityissalapoliisista, joka niinhyvin romaaneissa kuin tässä näytelmässäkin on kuvattu alansa yli-ihmiseksi. Kappaleen toiminta on rikoksia, rikoksien-ilmisaamisia ja rangaistukseen saattamisia. Eräs järjestynyt roistojoukkue, jolla on omat konttoorinsa ja agenttinsa, on saanut haltuunsa erään kirjepakan jonka avulla se aikoo kiristää paljon rahoja ja tämän joukkueen kytkemisen ja kirjeitten saattamisen oikealle omistajalleen on Sherlock Holmesin työ. Sen tekee hän uskomattoman kekseliäästi pelastaen itsensä kylmäverisyydellään mitä vaarallisimmista asemista. Kappaleen henkilöt ovat hyviä ja huonoja ihmisiä. Hyvät tulevat palkituiksi ja huonot saavat rangaistuksen.

Romaanin muodosteleminen näytelmäksi on onnistunut kelpo lailla. Jännittävä kohtaus seuraa toistaan ensimäisestä saakka joten katsoja koko ajan saa jännityksellä odottaa mitä seuraava silmänräpäys mukanaan tuo. Ja helpotuksen huokaus pääsee kun lopussa kaikki saa onnellisen ratkaisun.

Kappaleen menestys riippuu melkein kokonaan pää-osan esittäjästä ja sanokaamme heti, että herra Larsson Sherlock Holmesina todellakin voitti oman itsensä. Hänen esityksensä oli läpeensä nerokasta samalla kun se oli tyyntä ja huolekasta, Rouva Nygren suoritti tehtävänsä Alice Faulknerina tunnustusta ansaitsevasti ja rouva Roini monivaiheisen Magda Larrabeen osan tositaiteellisesti. Hänellä on halua ja kykyä syventyä yksityskohtiinkin ja löytää oikea sävel esitettävälleen. Herra Wohlström ei pilaa mitään osaa ja hänen eileinen varastyyppinsä oli mainio. Herra Svenssonin Larrabee oli paljoa onnistuneempi kuin hänen Jaakko suutarinsa Jeppe Niilonpojassa joskaan hän ei vielä tässäkään täydellinen ole. Varasprofessorin osan esitti herra Troupp mukiinmenevästi. Herra Böök onnistui huonosti tohtorin osassaan eikä siihen ollut ainoana syynä hänen virheellinen lausumisensa. Toiset osat olivat vähäpätöisempiä ja esitettiin ne tyydyttävästi.

Näyttämöllepano oli suoritettu suurella huolella.


— te.





Suomen Kansa n:o 234 10.10.1902.