Lady Ruthin avioliitto
8 luku
Uusi juoni
Sherlock Holmes oli jättänyt lady Ruthin. Nyt hän oli työhuoneessaan ja antoi apulaisensa kertoa kaikki, mitä koski juoksevia tehtäviä.
"Siis ei mitään merkittävämpää", hän sanoi sytyttäen rakkaan piippunsa.
"Nyt täytyy sinun Harry heti lähteä nuoren Fairhallin asuntoon ja olla vahdissa siellä, kunnes minä tulen päästämään sinut."
"Hyvä, herra Holmes, sen teen paraimman taitoni mukaan. Punainen Jessie näyttää muuten nyt mukautuneen kohtaloonsa."
Nämät sanat sanottuaan poistui nuori mies ja Sherlock Holmes kiiruhti naamioimaan itsensä.
Kun hän noin neljännestunnin sen jälkeen meni portaita alas, oli rouva Bonnet vähällä kauhuissaan pudottaa suuren kahvikannun, jota hän kantoi.
Mutta salapoliisi rauhoitti häntä muutamilla selittävillä sanoilla. Hänen sinisenpunertavan nenänsä melkein loisti lyhdynvalossa varhaisena iltapäivänä ja taas hän oli puettu herra Brandin risaisiin vaatteisiin.
Hän meni "taiteilijakapakkaan", jossa hän tähän aikaan varmasti toivoi tapaavansa Eben ja Dickin.
Hän ei ollutkaan erehtynyt, sillä hän näki molempien istuvan erään pöydän ääressä juoden oluttansa.
"No, siinähän olette", tervehti Sherlock Holmes heitä. "Olen tullut tänne kysymään teiltä, kuinka sen asian laita on?"
"Kirottua!" huudahti Ebe, lyöden nyrkkinsä pöytään, "meitä on vedetty nenästä! — Etkö ole lukenut lisälehdistä, että nuori Fairhall jo on tapettu?"
"Mitä? Lisälehdistä? Ettehän suinkaan luule, että rahoja löytää kadulta! — En ole kuullut sanaakaan, kertokaa minulle sitten, mitä on tapahtunut!"
"No, kuulithan jo, että Fairhall jo on ammuttu."
"Tästä meidän täytyy lähemmin puhua. Mutta missä Jessie sitten on?"
"Hän on kadonnut", kertoi Dick, "onko nyt sitten poliisi ottanut hänet, taikka missä hän muuten voi olla. Sitten toispäivän ei hän ole ollut täällä enää ja eikä ole myöskään ole näyttäytynyt asunnossaan."
"No niin, toissa iltana asetin hänet ajoneuvoihin ja ajoin hänen kanssansa kadun kulmaan. Sitten sanoin ajajalle talon numeron ja lähdin siitä."
"Mutta", huudahti Brand, "tämä ei käy päinsä. Te tahdotte olla valppaita miehiä ja annatte tuon vanhan lordin tuolla tavalla vetää teitä nenästä. Teidän tulee olla ovelia poikia. Ettehän suinkaan anna tuollaisen hyvän asian mennä sivu suunne! Täytyy mennä lordin luo ja tehdä hänelle helvetti kuumaksi, niin että hän pehmenee. Se on tosiaankin oikein hänelle!"
Molemmat toiset kohauttivat olkapäitään.
"Hän heitättää meidät ulos, jos hän ensin ollenkaan laskeekaan meitä sisään. Siinä ei ole mitään tehtävissä, Brand!"
"Vai niin? — No, silloin minä näytän teille vastakohdan. Olen sattumalta kuullut, Dick, että lordi on aivan vimmoissaan Sherlock Holmesille. — Miten olisi, jos lordi antaisi meidän tehtäväksemme laittaa ansan hänen tielleen?"
Molempien roistojen silmät välkähtivät.
"Sherlock Holmes? Niin, hänelle suomme sen. Häneen minä kylmäverisesti pistäisin veitsen", sanoi Dick.
"Kuinka on, Brand, tahdotko nyt koettaa onneasi. Jos saat lordin maksamaan meille etukäteen, niin olemme asiassa osallisina."
"Hyvä, tahdon koettaa. — Eikö kellään teistä ole paperia ja lyijykynää?"
Ebe, joka oli "sivistynyt", otti esiin rasvaisen muistikirjan ja repäisi siitä lehden.
Sherlock Holmes otti paperin ja lyijykynän, jonka Ebe hänelle ojensi, ja kirjoitti kovin huonolla käsialalla:
"Mylord! Te olette pettänyt meitä ansion suhteen! Ellette te siitä huolimatta maksa, niin annamme teidät ilmi. Mutta jos olette valmis maksamaan meille sovitun summan, niin me sen sijaan olemme sitä enemmän kiitolliset. Miksi ette vapauta itseänne vihamiehestänne Sherlock Holmesista? Hän hiipii koko päivän jäljissänne, teidän sitä huomaamatta. Vastausta odotetaan heti siinä talossa, jossa Jessien asunto on, joka kuitenkin nyt on suljettu."
"Kas niin", sanoi Brand, "Tämän kirjeen sinä, Dick, viet heti lordi Loncesterille ja odotat vastausta. Sina saat mennä, koska sinä näytät komeimmalta meistä kaikista. Odotan sinua seuraavassa kadunkulmassa."
* * *
"Mitä tyhmyyksiä se on?" kysyi lordi sisäänastuvalta palvelijalta. "Mies, joka tahtoo minulle persoonallisesti jättää kirjeen?"
"Niin, mylord, ja hän sanoo sen olevan tärkeätä!"
Lordi meni eteiseen ja otti halveksivalla ja ylpeällä ilmeellä kirjelipun Dickiltä. — Hän kalpeni sentään, lukissaan sitä ja meni odottavan luo.
"Tekö olette kirjoittanut tämän?"
"Ei, en minä, ystäväni!"
"Vai niin, tahdotteko sitten, senkin roistot, että ilmiannan teidät poliisille pakkoluovutusyrityksestä."
"Kyllä siitä itsenne varjelette, mylord", vastasi Dick. "Ei sitä niin vain pistä itseänsä ampiaispesään."
"Hävytön! Menkää ja sanokaa arvoisille tovereillenne, että minä tulen."
Dick poistui irvistellen. Brand oli kuitenkin sukkela. Olipa hyvä, että Jessie oli hänelle ilmaissut asian täällä! — — Puoli tuntia myöhemmin seisoi lordi Jessien asunnon oven ulkopuolella ja selitti naamioidulle salapoliisille, ettei hän ollenkaan aikonut sallia mitään pakkoluovutusyrityksiä.
"Niinkuin tahdotte, mylord", vastasi Brand. "Silloin menen poliisin luo ja vannon, että te olette ampunut maalari Bristlyn."
"Minä vannon päinvastoin."
"Kolme todistajaa on suuremmassa arvosta kuin yksi, sillä me kolme näimme teidät, mylord, kun te silloin ammuitte kuolettavan luodin!"
Lordi puri hampaitaan yhteen.
"Paljonko sitten pyydätte, roisto?"
"Tuhat puntaa. Ja tästä summasta suostun minä myöskin luovuttamaan Sherlock Holmesin teille."
"Luovuttamaan? Mitä se merkitsee?"
"No niin, hänhän käy puolisonne luona, teidän poissaollessani. — Ettekö sitten tiedä, että he molemmat ovat läheisesti liittyneet toisiinsa?"
"Olenko minä sitten koko kaupungin pilkan esineenä?" kuohahti lordi. "Luovuttakaa mies minulle, niin että minä todellakin voin ampua hänet, niin saatte tuhat puntaanne", lisäsi hän hiljemmin.
"Silloin minun täytyy pyytää teiltä etukäteen!"
"Siitä en minä kylläkään pidä — tahdotte ehkä pettää minua?"
"Taikka te meitä", vastasi Sherlock Holmes kylmäverisesti. "Kiiruhtakaa ja maksakaa heti vähintään sata puntaa, niin kaikki tapahtuu jo huomenna."
Vastahakoisesti otti lordi esiin lompakkonsa ja antoi pyydetyn summan juomaveikolle. Sitten hän kysyi vapisemalla äänellä:
"Mitä siis on tapahtuva?"
"Ettekö voi olla matkustavinanne pois?"
"Kyllä! Jos minä matkustan pois, niin luuletteko, että salapoliisi käy vaimoni luona?"
"Epäilemättä! — Tehkää nyt vain seuraavasti: Te sanotte matkustavanne pois ja palaamanne vasta kahden päivän perästä. Siten piilottaudutte viereiseen huoneeseen, jossa vaimonne luultavasti ottaa vastaan vieraansa. — Onko hänellä oma vastaanottohuone?"
"Tietysti!"
"Hyvä, teidän pitää siis kuunnella. Mutta teidän ei tietenkään tule hiipiä taloon, ennenkuin minä olen teille ilmoittanut sopivan ajan!"
"Ahaa! Te tahdotte pitää silmällä, milloin Sherlock Holmes tulee minun asuntooni, ja kiiruhdatte sitten ilmoittamaan minulle siitä?"
"Aivan oikein. Teidän täytyy nukkua klubissa, joka ei ole kaukana asunnostanne. Kun olen ilmoittanut teille, menette te puutarhan kautta asuntoon ja ammutte miehen."
"Mutta saanko luvan kysyä, mitä te sitten teette asian hyväksi?"
"No, minähän huolehdin siitä, että Sherlock Holmes tulee paikalle oikeaan aikaan. Olen oleminani, kuin varsin hyvin tietäisin, minne olette matkustanut ja niin edespäin."
"Niin, se on hyvä. Mutta nyt on kysymys siitä, voiko kaikki mennä, niinkuin ajattelette."
"Vielä yksi asia, mylord, onko teillä se pieni revolveri käytettävissänne, jolla Bristly — ?"
"On, se riippuu vuoteen yläpuolella."
"Hyvä! Ottakaa se myöskin nyt, sillä se osuu erinomaisesti."
Lordi oli vähällä puristaa Sherlock Holmesin kättä, mutta pidättäytyi oikeaan aikaan ja meni sanaakaan sanomatta tiehensä.
(jatkuu)
Wiipuri n:o 226 1.10.1909.
