Ivan Turgenev - Kynnyksellä

Kynnyksellä

Kirj. Ivan Turgenjeff.

Punasta Viestiä varten suomensi M. R.


Näen suuren rakennuksen. Etummaisessa seinässä oleva ovi on selki selällään. Oven takana on raskasta huurua. Korkean kynnyksen edessä seisoo venäläinen tyttö. Pakkasta henkii läpinäkymätön pimeys, ja jäätävän ilmavirran kera vyöryy rakennuksen syvyydestä verkkainen ääni:

— Oi sinua, miksi pyrit tämän kynnyksen yli, tiedätkö, mikä sinua odottaa?

— Tiedän, — vastaa tyttö.

— Kylmä, nälkä, viha, pilkka, halveksuminen, loukkaukset, vankila, sairaus, kuolema. — — —

— Tiedän. Olen valmis. Kestän kaikki kärsimykset, kaikki iskut.

— Ei ainoastaan vihamiehiltä, vaan myös sukulaisilta, ystäviltä? — — —

— Niin, heiltäkin.

— Hyvä on, olet valmis uhrauksiin. Sinä häviät, eikä kukaan saa tietää, kenen muistoa kunnioittaisi.

— En kaipaa kiitollisuutta enkä sääliä. En halua kuulua nimeä.

— Oletko valmis rikoksiinkin?

— Tyttö loi katseensa maahan — — —

— Olen valmis rikoksiinkin — — —

Tuokion kuluttua uudisti ääni kysymyksensä:

— Tiedätkö, — virkkoi hän lopuksi, että voit luopua siitä, mihin nyt uskot, voit käsittää, että olet pettynyt ja turhaan tuhonnut nuoren elämäsi?

— Tiedän senkin.

— Astu sisään!

Tyttö meni kynnyksen yli ja raskas esirippu laskeusi hänen jälkeensä alas.

— Houkkio! — virkkoi muuan hampaitaan kiristellen.

— Pyhimys! — kajahti toisaalta vastaukseksi.





Punanen viesti 1/1907.