Giovanni Boccaccio - Griselda: kertomus naisellisesta kärsivällisyydestä

Griselda: kertomus naisellisesta kärsivällisyydestä

Decameron eli kymmenen päivän ilo
Kirj. Giovanni Boccaccio




Miehet väittävät, sanoi Dioneo, että naiset ovat vaihtelevia ja kevytmielisiä; mutta minun mieleeni muistuu eräs kertomus naisen uskollisuudesta ja miehen julmuudesta, jota ehkä teidänkin mielestänne kannattaa kuulla. Gualtieri, nuori Saluzzon markiisi, ei uskonut, että nainen voisi koko elämänsä ajan olla uskollinen. Ja sen tähden hän ei halunnut mennä naimisiin, vaan vietti aikaansa metsästämällä. Hänen alamaisensa eivät kuitenkaan tahtoneet, että hän kuolisi ilman perillistä ja jättäisi heidät isännättömiksi ja siksi he alituisesti kehoittivat häntä naimaan. Menivätpä lopulta niinkin pitkälle, että he lupasivat hankkia hänelle morsiamen. Tästä markiisi suuttui kuitenkin pahan päiväisesti.

»Jos minulla täytyy olla puoliso, ystäväni», sanoi hän, »niin valitsen hänet itse. Ja olkoon hän millaista sukuperää tahansa ja kasvatukseltaan millainen hyvänsä, niin teidän täytyy kunnioittaa häntä minun puolisonani, muuten te saatte kalliisti maksaa sen, että olette pakoittaneet minut vasten tahtoani naimaan.»

Muutamia päiviä myöhemmin ratsastaessaan kylän läpi, joka sijaitsi aivan lähellä hänen linnaansa, hän näki tavallisen paimentytön kantavan vettä kaivolta isänsä taloon.

»Mikä on sinun nimesi?» kysyi nuori markiisi.

»Griselda», vastasi paimentyttö.

»No niin, Griselda», sanoi Saluzzon markiisi. »Minä etsin parhaillaan itselleni puolisoa. Jos minä nain sinut, niin tahdotko koettaa olla minulle mieliksi ja täyttää kaikki toiveeni valittamatta vähääkään tai näyttämättä mieliharmiasi olkoot nuo käskyt millaisia hyvänsä.»

»Kyllä, herra», sanoi Griselda.

Silloin markiisi lähetti palvelijansa hankkimaan kallisarvoisia vaatteita, puetti ne Griseldan ylle, kiinnitti kruunun hänen päähänsä ja nostettuaan hänet hevosen selkään vei hänet linnaansa. Ja siellä vietettiin häät niin suurella komeudella ja loistolla kuin jos hän olisi nainut itse Ranskan kuninkaan tyttären.

Griselda koetti olla hyvä vaimo. Hän oli niin hyväsydäminen, suloinen ja lempeä, että hänen miehensä luuli olevansa onnellisin mies koko maailmassa; ja hänen alamaisensa kunnioittivat ja rakastivat häntä. Jonkun ajan kuluttua kaikkialla koko maassa puhuttiin vain hänen suloudestaan ja erinomaisuudestaan, ja kaikki iloitsivat suuresti, kun hänelle syntyi tytär.

Pahaksi onneksi hänen miehensä sai kumman päähänpiston. Hän arveli, että Griselda oli hyvä ja suloinen vain siksi, että onni suosi häntä; ja siksipä hän päätti panna hänen kärsivällisyytensä kovalle koetukselle. Hän sanoi Griseldalle, että kansa oli tyytymätön siksi että hän oli alhaista sukuperää ja pahoitteli, ettei hänelle ollut syntynyt poikaa.

»Herrani», sanoi Griselda, »minä tiedän kyllä, että olen alhaisempi kuin alhaisinkin alamaisistani enkä liioin ansaitse sitä arvoa ja kunniaa, johon sinä olet minut kohottanut. Tee minulle minkä parhaaksi näet, äläkä ajattele minua, vaan omaa onneasi ja menestystäsi.»

Jonkun ajan kuluttua tuli eräs markiisin palvelijoista Griseldan luo ja sanoi:

»Rouva, jollen tottele nyt herrani käskyä, niin on henkeni vaarassa. Hän on käskenyt minua ottamaan tyttäresi ja —»

Hän ei tahtonut sanoa sen enempää, ja Griselda luuli, että hänelle oli annettu käsky ottaa lapsi hengiltä. Nostaen sen kätkyestä hän suuteli sitä ja laski sen hellästi palvelijan käsivarrelle. Markiisi lähetti pienen tyttönsä Bolognaan kasvatettavaksi erään sukulaisensa luo. Pari vuotta myöhemmin Griseldalle syntyi poika. Markiisi oli tietenkin hyvin mielissään saatuaan perillisen; mutta hän riisti tämänkin lapsen puolisoltansa.

»En voi elää enää alamaisteni keskuudessa», sanoi hän. »He sanovat, etteivät he huoli paimenen lapsenlasta herraksensa. Minun täytyy toimittaa hänet pois samoinkuin edellisenkin.»

»Herrani», sanoi Griselda, »tee minkä katsot parhaaksi, äläkä ajattele minua. Minä tyydyn kaikkeen siihen, mitä sinä tahdot.»

Seuraavana päivänä markiisi lähetti poikansa Bolognaan samoinkuin hän oli tehnyt tyttärelleenkin. Kansa luuli, että lapset olivat otetut hengiltä ja moitti häntä julmuudesta ja sääli syvästi hänen vaimoaan. Mutta Griselda ei sallinut heidän ahdistaa hänen miestään, vaan koetti kaikella tavalla puolustaa häntä.

Siitä huolimatta ei markiisi sittenkään ottanut uskoakseen, että hänen vaimonsa voisi olla uskollinen, ja elettyään kuusitoista vuotta hänen kanssaan hän päätti panna hänet vieläkin koetukselle.

»Griselda», sanoi hän, »minä aion naida toisen naisen. Minä lähetän sinut takaisin isäsi mökkiin samanlaisena kuin sinut sieltä toinkin ja etsin itselleni toisen, arvokkaamman puolison.»

Vain vaivoin Griselda sai pidätetyksi kyyneleensä, mutta hän alistui sittenkin nöyrästi eroon. Markiisi otti häneltä kaikki hienot vaatteet pois ja lähetti hänet hänen isänsä mökkiin karkeissa vaatteissa. Sitten hän ilmoitti aikovansa naida Panagon herttuantyttären ja kutsuttuaan Griseldan luokseen hän sanoi hänelle:

»Aion tuoda kotiini uuden morsiamen, mutta koska täällä ei ole ketään, joka voisi auttaa minua huoneitten kuntoonpanossa ja häävalmistuksissa, ja koska sinä tunnet kaikki tavat ja tottumukset linnassani, niin toivoisin, että olisit täällä emäntänä päivän tai pari. Aseta kaikki järjestykseen, ja kutsu juhlaan kaikki ne naiset, joita haluat. Kun häät ovat vietetyt, saat palata jälleen isäsi mökkiin.»

»Herrani», sanoi Griselda, »minä olen vannonut tottelevani sinua ja minä olen valmis täyttämään kaikki käskysi.»

Hän läksi linnaan karkeissa vaatteissaan ja teki yhdessä palvelijoiden kanssa työtä, lakaisi huoneet ja puhdisti huonekalut. Kun se oli tehty, kutsui hän kaikki seudun naiset juhlaan. Ja hääpäivänä hän otti ne vastaan yhä puettuna karkeaan pukuunsa, mutta sittenkin hymyilevänä ja iloisena. Päivällisen aikana saapui markiisi uuden morsiamensa kanssa — tyttö oli todellakin erittäin kaunis. Hän esitti hänet kaikille vieraille, jotka onnittelivat häntä niin hyvään vaihdokseen, ja sanoi sitten hymyillen Griseldalle:

»Mitä sinä arvelet morsiamestani?»

»Herrani», vastasi hän, »hän miellyttää minua suuresti. Jos hän on yhtä viisas kuin kauniskin, niin tulet varmaan maailman onnellisimmaksi mieheksi hänen rinnallansa. Mutta yhtä asiaa pyydän sinulta hartaasti, älä kohtele tätä neitosta yhtä kovasti kuin edellistä vaimoasi, sillä hän on nuori ja hento, jota vastoin toinen oli tottunut kovaan kohteluun.»

»Suo anteeksi! Suo minulle anteeksi!» sanoi markiisi. »Tiedän, että olen pannut sinut kovalle koetukseUe, Griselda. Mutta minä en uskonut naisen hyvyyteen ja uskollisuuteen ennenkuin sinä osoitit minun olevan väärässä. Anna minun tänä yhtenä silmänräpäyksenä korvata sinulle kaiken sen onnen, jonka olen riistänyt sinulta. Tämä nuori nainen, rakas Griselda, on meidän tyttäremme! Ja katsos! Meidän poikamme seisoo hänen takanaan!»

Markiisi vei Griseldan ilosta itkevänä lasten luo. Silloin kaikki naiset nousivat pöydästä, saattoivat Griseldan hänen huoneeseensa, pukivat hänen ylleen komeat vaatteet ja jäivät moneksi päivää linnaan juhlimaan. Ja markiisi lähetti hakemaan Griseldan isän, köyhän paimenen ja antoi hänen käytettäväkseen useita kauniita huoneita linnassa, jossa hän eli sitten onnellisena tyttärensä, lastenlapsiensa ja vävynsä kanssa.




Nuori Voima 16-18/1909