Sivut

Dick Donovan - Rakkautta ja petosta

 Rakkautta ja petosta

Kirj. Dick Donovan 


(„Vaasan” suomennos)

alkuun


Kahdestoista luku

Keksintö ja vastakeksintö


Bevan oli tilannut piletit Montrealiin, josta hän jatkoi Liverpooliin.

Pariisiin tultuaan kuuli hän, että Charles Argave oli oleskellut siellä pitemmän aikaa ja oli erittäin halukas tapaamaan häntä. He sopivat sentähden kohtauksesta. Argave meni suoraan asiaan ja esitti kolme matkakreditiiviä niihin kuuluvine shekkeineen. 

„Voitteko huomata mitään muutosta näissä?”, kysyi hän.

Bevan tutki niitä varsin tarkasti. 

„Paperi tuntuu olevan eri laatua.”

„Jotakin muuta?”

Bevan tarkasteli papereita uudelleen, nosti niitä valoa vastaan ja lausui: 

„Niissä on vesileima.”

„Se on seurauksena viimeisistä hommistamme”, sanoi Argave surullisella äänellä. ”Pankkimaailma on turvautunut muureihin, joiden yli meidän on vaikea päästä.” 

„Kuinka niin?” 

„Sehän on jokseenkin selvää. Kuinka voisitte selvitä tällaisista papereista?” 

„En aijo sanoa teille, miten menettelen”, sanoi Bevan siekailematta, „mutta minä voin sen tehdä, ja teenkin.”

Argave ei pitänyt Bevanin uhitelevasta äänestä ja hänen vihansa häntä vastaan kasvoi. Hän oli aina pitänyt itseään rohkeana ja kekseliäänä miehenä, mutta hänen täytyi tunnustaa tässä tavanneensa mestarinsa. Hän hymyili epäilevästi Bevanin sanoille ja lausui salatulla kateudella:

„Niin, olettehan te kyky, mutta ihmettelempä, jos kykenette tämän esteen voittamaan.”

„Tämä kreditiivi osoittaa neljääsataa puntaa”, sanoi Bevan pitäen kädessään erästä niistä, „mutta vesileima osoittaa neljääsataaviittäkymmentä. Te ette luonnollisestikaan voi tehdä asialle mitään, mutta minä voin. Lupaan tehdä sen niin, että arvo tulee olemaan neljäkymmentätuhatta puntaa. Mutta minä en ole se, joka tahtoisin soittaa toista viulua. Näissä asioissa pidän minä puoleni. Jos suostutte, niin on kaikki hyvin.” 

„Tulemme suostumaan”, vastasi Argave.

„Hyvä”, sanoi Bevan. „Teen teille erään ehdotuksen. Minä teen tämän paperin 40000 punnan arvoiseksi. Jokainen shekki tulee 1000 punnan suuruiseksi.” 

„Suostutteko myöskin myymään ne.”

„Kyllä.” 

„Miten paljon silloin tahdotte?” 

„Kolmekymmentätuhatta puntaa.”

Argave oli kuin halvauksen saanut. Estääkseen itsensä luhistumasta kokoon, siemasi hän suun täydeltä konjakkia. 

„Te — te — ette ole tuhma — ette —”, sai hän vaivoin sanotuksi äänellä, jonka konjakki ja hämmästys olivat tehneet käheäksi.

„Onnistuakseen täytyy olla häikäilemätön”, oli Bevanin vastaus. „Olette kuulleet ehtoni”. Argave ajatteli hetkisen, mutta huomasi pian, ettei valitsemisen varaa ollut. Hän oli sijoittanut erääseen Lontoon pankkiin neljäsataa puntaa saadakseen matkakreditiivin, ja jos hän niillä hyötyisi kymmenentuhatta puntaa, ei se olisi niinkään huono kauppa. Hänen oli kyllä peräti vaikea sulattaa, että toinen saisi kylmekymmentätuhatta, mutta kun mitään muutakaan mahdollisuutta ollut, oli siihen suostuttava. 

„Hyvä”, sanoi Bevan. „Tarvitsen kolme tai neljä viikkoa, ehkä vähän enempi. Olkaa levollinen minun suhteeni. Minäkin tarvitsen rahaa. Amerikan-matkani vei koko paljon.”

He erosivat myöhemmin illalla. Jo seuraavana päivänä alotti Bevan työnsä. Argaven selostus kohtauksestaan Bevanin kanssa suututti hänen tovereitaan. He eivät voineet käsittää, että Bevan saa suurimman osan saaliista, mutta myönsivät, että ilman häntä ei hyödyttäisi mitään. 

Bevan pani liikkeelle parhaan kykynsä vastapainoksi Lontoon pankkiirien toimenpiteille. Ne olivat uskotelleet itselleen, että ainakin matkakreditiiveihin nähden pankit olivat nyt suojatut väärennyksiltä. Mutta Bevania ei oltu otettu lukuun, Bevania, josta „Jim the Penman” -nimisenä oli tullut huijarien kuningas. Jo ennenkuin hän oli ryhtynyt työhönsä, oli hän ollut vakuutettu menestymisestään. Hänen tarmonsa ja sitkeytensä olivat ihmeteltävät; epäonnistumiset aiheuttivat vain yhä uusia yrityksiä. Kolmen kuukauden ajan työskenteli hän tehtävissään. Hän oli myös ulkomailla kuusi kuukautta ja hänen liittolaisensa alkoivat jo tulla levottomiksi. Lopuksi sai Argave, joka siihen aikaan oleskeli Brysselissä, vastaanottaa vakuutetun paketin. Se tuli Berliinistä ja sisälsi kymmenentuhannen punnan arvosta eri maiden seteleitä. Argave tiesi, mistä paketti oli. Kapteeni Bevan oli pitänyt sanansa. Hän oli hommannut tuon suuren summan, neljäkymmentätuhatta puntaa, ja vähennettyään siitä oman osansa lähetti nyt jäännöksen liigalle. Bevan oli tehnyt mullistavan työn, joka oli omansa aikaansaamaan rahamaailmassa sellaisen hämmingin, ettei sen vertaista ennen ollut ollut.

Matkakreditiivin, joka alkuaan oli ollut neljäsataa puntaa, oli siihen kuuluvine shekkeineen antanut eräs Comhillissa sijaitseva pankki, jolla oli laajat yhteydet yli koko maailman. Muutamia kuukausia sen jälkeen sai pankin pääkasööri vastaanottaa Barcelonasta shekkejä, jotka oli lunastettu tuhannella punnalla kappale. Kuukauden kuluessa saapui niitä yhteensä neljänkymmenentuhannen punnan arvosta ja lopuksi tuli niihin kuuluva matkakreditiivi. Se oli nyt 40000 punnan suuruinen. Tutkimus osoitti, että shekkien vesileimassa olevien numerojen jälkeen asetettu viiva oli poistettu ja sen tilalle pantu kaksi nollaa, niin shekin arvoksi oli tullut 1000 puntaa. Samoin oli tehty kreditiivikirjeen kanssa. Neljäsataa puntaa oli muutettu neljäksikymmeneksituhanneksi punnaksi. Se oli väärennystaiteen huippusaavutus, jonka suhteen pankit olivat pitkän aikaa neuvottomia.


Vaasa 15.6.1925.

seuraava luku