Larin-Kyösti - Tietäjän poika

Tietäjän poika

Legenda




Tietäjän poika

Isä! Kerro mulle kaunis taru vielä!

Tietäjä itäiseltä maalta

Näimme kummallisen, kirkkaan tähden tiellä.
— Ennustettu oli: kun se taivaall' loistaa,
syntyy kuningas, mi maailman tuskan poistaa. —
Missä tähti seisoo, kirkkahimmin hohtaa,
siellä syntyy Suurin, sinne kaikki johtaa ...

Tietäjän poika

Silloin...?

Tietäjä itäiseltä maalta

Silloin jätin vaimon, kauniin maani
kultaa, mirhamia kantoi karavaani,
palmut kukkiin heräs kesken talvenuntaan,
päällä päämme kaartui pyhä ikuisuus,
eellä kulki tähti ihana ja uus
Betlehemiin, Juudan valtakuntaan.

Tietäjän poika

Ihmelinnan näit? Tien varteen nään sun jäävän.

Tietäjä itäiseltä maalta

Tähti seisahtui! — Me näimme pienen läävän.

Tietäjän poika

Läävän, johon yöpyy kurjat kerjäläiset?

Tietäjä itäiseltä maalta

Näimme vaimon, lapsen, kasvot säihkyväiset.

Tietäjän poika

Entä tähti — ?

Tietäjä itäiseltä maalta

Juhlavaatteet ylle puimme,
mirhamia suitsuttain me kumarruimme
lasta ylistäin, min valo yöhön hohti.

Tietäjän poika

Minne hukkui tähti, joka seimeen johti?

Tietäjä itäiseltä maalta

Miksi kysyt?

Tietäjän poika

Mistä outo aatos lähti — ?
Liikkuessa uskoitte: nyt liikkuu tähti!
Seisahtaissa uskoitte: nyt seisoo tähti!
Isä, ehkä heljä tähti, jonka näitte tiellä,
Yli elon erämaiden liikkuu vielä!?

Tietäjä itäiseltä maalta

Jahve varjelkoon sua! Kautta pyhän tähden!

Tietäjän poika

Tähden etsintään nyt erämaahan lähden.


Larin Kyösti.





Kaikuja Hämeestä (Hämäläis-osakunnan alpumi 7) 1908.

Uunna vuonna 1919








Vaikeimman eläneet oomme nyt vuoden.
Ei kerro aikakirjat, tunne tarut taaton
sen vertaa, joka kansan kuolinsaaton
loi loputtoman, turmaa pelkkää tuoden,

kun hanget haihtui veljesverta juoden -
maa kansaton ja kansa isänmaaton.
Nyt koittaessa uuden ajan aaton'
kinokset kuultaa toiveet valkeet vuoden.

Povea hurme polttakoon ei sota
sit' enää vuodattaa saa päivän valoon, -
on valonarka veljesveri jota

vuodattaa veli, emon yhden heelmä.
Hurmeenne tarvitaan taas työhön jaloon,
tää ainut olkoon meillä tahto, teelmä.

Aarni Kouta




Tuulispää 1/1919.