COO-EE
Boyscoutkertomus Etelämeren saarilta
Kirjoittanut Robert Leighton
Suomennos
29 luku
Barrablen viimeinen keino
»Olemme ankkuroineet juuri aarteen kohdalle, se on kummallisinta, mitä olen kuullut», tuumi professori itsekseen hytissä. Kepple oli lähtenyt kannelle. »Näyttää siltä, että kohtalo on meitä ohjannut. Arvelen, ettei herra Kepple anna velvollisuudentuntonsa tällä kertaa estää häntä hankkimasta vähän rikkautta. Olisihan luonnotonta antaa kullan olla käyttämättömänä merenpohjassa. Se ikäänkuin huutaa, että se nostettaisiin ylös ja saatettaisiin käytäntöön.»
Hän karisti tuhkaa sikaristaan, jonka savu nousi ulos kattoikkunan kautta, ja jatkoi mietiskelyään: »Olisi hauska tietää, kuinka hän aikoo saada sen laivaan. Hänen kekseliäisyyskykynsä pannaan koetukselle, ja luulen, että sukeltajanpuvusta on nyt hyötyä. Barrable toi sen laivaan, ja hän tulee varmaan vähän noloksi, kun hän näkee pettyneensä. Mutta joka tapauksessa hän on kyllin teräväjärkinen arvatakseen, että olemme lähellä gallionia».
Professori suoristautui. »Mutta jos hän sittenkin arvaa, mistä on kysymys! Tuskinpa hämmästyisin, vaikka hän koettaisi nyt toteuttaa suunnitelmansa. Lähdenpä kannelle ja katson, millainen ilme on hänen kasvoillaan».
Hän nousi hitaasti, sillä hänen jalkansa oli vielä hellä, ja hän meni hiljaa kannelle, katsahtaen sattumalta keittiöön. Kiinalainen ruuanlaittaja hommaili jotakin, ei kuitenkaan pannujen eikä patojen ääressä. Ilman silmälaseja professori oli hyvin lyhytnäköinen, jonka vuoksi hän laittoi ne silmilleen ja katsoi uudelleen. Tällä kertaa kiinalainen huomasi hänet, veti nopeasti kätensä mekkonsa sisästä ja koetti peittää kolmea patroonaa, jotka olivat pöydällä.
»Suuri Washington!» mutisi professori itsekseen. »Taivaan valtakunnasta kotoisin oleva ystävämme on siis pirullisessa liitossa Barrablen kanssa. Mutta mistä hän ori saanut revolverin, jonka hän piilotti?»
Professori meni heti alas Kepplen hyttiin, otti asekaapin avaimen sovitusta paikasta, avasi oven ja huomasi, että kaappi oli miltei tyhjä. Pian hän oli uudelleen kannella, Kepple ja Chipperfield olivat veneessä kuunarin vieressä. Professori pureksi hermostuneesti sammunutta sikanaan kumartuessaan laivan laidan yli. Hän näytti suurella mielenkiinnolla seuraavan työn edistymistä, mutta hänen ajatuksensa olivat suunnatut toisaanne.
»Kuinka kauan aijotte antaa Joycen olla pohjassa, herra Kepple?» kysyi hän rauhallisella, matalalla äänellä, joka kätki hänen mielenjännityksensä.
»Vain hetkisen», kuului vastaus. »Kentiesi neljännestunnin».
Professori kurottautui laivan laidan yli niin paljon kuin pääsi, pani käden suulleen ja lausui: »Tahdotteko, herra Kepple, lähettää herra Chipperfieldin heti tänne laivaan?» Hän sanoi nämä sanat miltei käskevällä äänenpainolla, mutta kuiskaamalla, niin ettei kukaan olisi kuullut hänen puhettaan. »Olemme vaarassa».
»Mistä on kysymys, herra professori?» kysyi Chip hymyillen päästyään hänen luokseen. »Näytätte aivan säikähtäneeltä».
Vastaukseksi professori pisti ladatun revolverin pojan käteen. »Ottakaa tämä ja antakaa herra Kepplelle. Luulen, että hän tarvitsee sitä tuossa paikassa. Älkää antako kenenkään nähdä sitä, mutta menkää takasin veneeseen ja sanokaa herra Kepplelle, että olen katsahtanut asekaappiin ja huomannut, että joku on varastanut kuusi revolveria ja joukon patroonia».
Hän osotti kanssia jatkaen: »Barrable asestautuu tuolla liittolaisineen, joten saamme pienen maaliinammunnan. Olen hakenut muutamia ladattuja kiväärejä ja pannut ne noiden tyynyjen alle. Pian nyt herra Kepplen luo».
Hän otti uuden revolverin erään tyynyn alta. Hänen oma revolverinsa oli hänen taskussaan. Hän lähti kävelemään pitkin kantta ja sai kenenkään huomaamatta annetuksi revolverin Wraggille. »Olkaa valmiina ukonilman varalta, herra Wragg», sanoi hän ja iski merkitsevästi silmää. »Ja menkää herra Kepplen luo niin nopeasti kuin pääsette! Hän tarvitsee Teitä».
Kun hän kääntyi ympäri, huomasi hän Barrablen menevää ruhviin Trimblen ja Stretchin seuraamana. Tonga ja hänen haamunsa seurasivat pian perästä. Kun hän katsahti keittiöön päin, näki hän kokin tähystelevän ovella. Kokki vetäytyi kuitenkin heti syrjään, ja samassa professori kuuli jonkun porsliiniastian särkyvän.
Professori meni katsomaan, mitä tapahtui, vaikkakin hänestä tuntui, ettei astia särkynyt vahingossa, vaan että se oli sovittu merkki. Perämies seurasi häntä.
»Menkää alihangan puolelle!» sanoi professori, mutta Wragg, joka ei ymmärtänyt, että hän tarkoitti kokkia, juoksi keittiön ohi. Pamahti laukaus. Professori astui samassa keittiöön ylihangan puolelta ja näki kiinalaisen kädessä savuavan revolverin. Tavallisella nopeudellaan hän hyppäsi kokin luo, tarttui hänen ranteeseensa ja pani revolverin piipun hänen otsaansa vastaan. Syntyi painiskelu, mutta kiinalainen kompastui ja pudotti revolverinsa, jonka professori heti otti haltuunsa. Samassa hän näki Barrablen, Stretchin ja Trimblen juoksevan keulasta revolverit käsissä sekä Tonkan ja tämän varjon tulevan heidän perästään samalla tavalla asestettuina. Stretch laukasi revolverinsa juostessaan, ja professori kuuli luodin vinkuvan, mutta hän seisoi järkkymättömänä revolveri molemmissa käsissään ja sammunut sikari hampaissa.
»Seis!» komensi hän. »Lavington, tämä on Teidän työtänne. Te olette katala konna. Kädet ylös! Tähtään Teihin! Kädet ylös!»
Samassa kuului peräkannelta kiväärinlaukaus, ja Barrablen revolveri putosi kannelle samalla kun hänen oikeasta kädestään alkoi tippua verta. Tämä laukaus, Martin Chipperfieldin ampuma, oli se, jonka Joyce kuuli noustessaan merenpohjasta. Kepple oli jäänyt veneeseen hoitamaan köysiä. Kun Kep kuuli laukaukset, tuntui hänestä, ikäänkuin ei Joyce koskaan pääsisi ylös. Kun hän viimein pääsi veneeseen, meni pitkä aika kypärin irroittamiseen. Joyce näki Chipin, Wraggin ja professorin yhdessä kapinoitsijain edessä aseet näitä kohti ojennettuina.
Kokki kiemurteli kuten mato päästäkseen irti Liehakon käsistä, joka oli tarttunut häneen takaapäin ja piti häntä kuten ruuvipenkissä. Nonouti Tom ja Te Puna, jotka olivat kaataneet Barrablen kannelle, sitoivat hänet köysiin.
Kalpeana ja järkytettynä astui Kepple heidän luokseen. Hänen ei tarvinnut kysyä, mitä oli tapahtunut. »Trimble», käski hän, »antakaa minulle revolverinne!»
Trimble totteli heti. Mutta Barney Stretch ei ollut yhtä helposti lannistettavissa. Hän luuli Kepplen olevan aseettoman, ja, sensijaan että olisi antanut aseensa, tähtäsi häntä päähän, mutta Kep oli varuillaan ja hypäten eteenpäin tarttui häneen kurkusta kiinni. Barnayn luoti meni Kepin pään ohi samassa kun Kep ojensi revolverinsa Barnayn silmää kohti. Kep työnsi Barnayta taaksepäin askel askeleelta kanssia kohti ja otti häneltä revolverin. Sitten hän kääntyi professorin puoleen lausuen: »Pitäkää Barnayta silmällä älkääkä antako hänen liikahtaa paikaltaan!» Perämiehen hän käski tuoda hytistään parin käsirautoja ja Chipille hän sanoi: »Auttakaa sukeltajanpuku pois Joycen päältä ja tulkaa yhdessä tänne!»
Hänen huulensa olivat verettömät, ja hän hengitti syvään, mutta hän oli tyyni ja päättäväinen, kun hän loi katseensa tämän kapinan johtajaan. Hän katsoi, että tämä oli hyvin sidottu ja antoi hänen sitten nousta ylös. Barrable tunsi kipua haavoitetussa käsivarressaan, mutta nuora ei sallinut hänen liikuttaa sitä. Tommy ja Te Puna vetivät hänet kannen yli ja asettivat hänet seisomaan selkä keittiötä vastaan. Kepple astui hänen eteensä.
»Nyt saat syyttää itseäsi. Olet rikkonut lupauksesi ja väärinkäyttänyt vapauttasi, ja päällepäätteeksi olet tehnyt itsesi syypääksi julkiseen kapinaan. Sinut pannaan rautoihin siihen saakka, kunnes pääsemme Sydneyhin, jossa sinut jätetään viranomaisten käsiin, rangaistavaksi ansioittesi mukaan».
»Sydneyhin!» sanoi Barrable. »Ette ole vielä siellä. Olette pakotettu päästämään minut vapaaksi voidakseni hoitaa kuunaria!»
Kep kääntyi katsokseen, joko perämies toi käsirautoja, mutta tulija oli Chipperfield, joka osotti salmelle päin. Kep katsahti osotettuun suuntaan, ja hänet valtasi uusi alakuloisuus, kun hän huomasi kokonaisen kanottilaivaston tulevan kuunaria kohti, joka kanotti asestettuja alkuasukkaita täynnä.
(jatkuu)
Vivutar 2/1912.
