Kappeli sana ja sen muodostukset ja johdannaiset esiintyvät nykyisessä kielessämme useissa ja, niinkuin näyttää, toisillensa aivan vieraissakin merkityksissä. Kappeli merkitsee kirkkoa ja samalla seurakuntaa, mutta myöskin, niinkuin Helsingin esplanaadikappeli, puistoravintolaa. Ja yksin ajoin kun esplanaadikappelissa siellä huvittelijain ratoksi soittelee esim. Hämeen pataljoonan torvisoittokunta kapellimestarinsa johdolla, virittelee vastapäätä olevassa Opriksessa wieniläinen naiskapelli säveleitään. Ja niin suuresti kuin orkesterin kapellimestarin ja seurakunnan kappalaisen tehtävät eroavatkin toisistaan, niin on heidänkin virkanimensä oikeastaan johtunut samasta sanasta.
Kappeli sana johtuu alkuaan latinalaisesta sanasta cappa, joka merkitsee takkia. Keskiajalla pidettiin, lukemattomien pyhäinjäännösten joukossa, erittäin suuressa kunniassa erään vanhan pyhimyksen Martinus Toursilaisen takkia — Cappa Sancti Martini —, jota frankkilaisten kuninkaiden oli tapana kuljettaa sotaretkilläkin mukanaan, sen luullun, vaaroista suojelevan taikavoiman takia. Kun takki oli kooltaan pieni, sanottiin sitä pienoisnimellä capellaksi, jolla nimellä sitten ruvettiin nimittämään sitä paikkaa, jossa takkia säilytettiin. Kapellaaneiksi eli kappalaisiksi taas sanottiin niitä, jotka takkia kantoivat tai sitä vartioivat. Kaarle Suuri antoi rakentaa takin säilyttämistä varten oman kirkon Aacheniin, jota kirkkoa ruvettiin sanomaan kappeliksi, samalla kun sen palveluksessa olevia pappeja nimitettiin kappalaisiksi.
Myöhemmin rakennuttivat Kaarle Suuren seuraajat kirkkoja l. kappeleja eri paikkoihin valtakuntaa samaa tarkoitusta varten. Ensimmäinen Kaarle Suuren rakennuttaman kappelin kappalaisista kohosi sittemmin Piippinin ja hänen jälkeläistensä hallitessa korkeaan arvoon ja vaikuttavaan asemaan. Arkkikappalaisesta tuli keisarillisen kanslian johtaja.
Katoolisessa kirkossa sanottiin messualttaria erikoisnimellä myöskin kappeliksi, ja kirkkolaulun ja -musiikin harjoittajia kappalaisiksi. Sittemmin tuli kappalainen merkitsemään arvoasemaa papinvirassa ylimalkaan, ja soiton- ja laulunjohtajan yleisnimeksi on tullut kapellimestari. Paikka paikoin kapellimestariakin sanotaan lyhyyden vuoksi vain «kappeliksi«.
Valo 11/1901.
