Rikkain ihmisistä.
Leo Tolstoin satu.
Eräänä päivänä antoi rabbini Tarfon ystävälleen Akiballe suuren rahasumman sanoen hänelle:
— Rakas ystäväni, mene ja osta näillä rahoilla kaunis maatila. Vanhojen päivien varaksi, kun emme voi enää tehdä työtä, pitää meillä olla jotain elääksemme ja ollaksemme varmoja toimeentulosta.
Akiba otti rahat ja meni.
Tiellä tapasi hän paljon onnettomia ja raajarikkoraukkoja, joille hän jakoi vähitellen kaikki Tarfonin uskomat rahat. Kun hän sitten palasi ystävänsä luo, olivat hänen taskunsa tyhjät.
Tarfon oli iloissaan Akiban palaamisesta ja alkoi kysellä häneltä maatilankaupasta.
— Oletko ostanut hyvän tilan? Onko maa mehevää? Tuottaako se paljon?
— Kyllä, Akiba vastasi, olen hankkinut oivallisen omaisuuden — niin oivallisen, ettei sen vertaista ole maailmassa.
— No, on kai sinulla kauppasopimus? kysyi Tarfon edelleen.
— Kyllä, tietysti, Akiba vastasi, ja se on kuningas Davidin omakätisesti allekirjoittama ja kuuluu näin: Se, joka antaa köyhille paljon, on rikkain ihmisistä.
Sanat kuullessaan heittäytyi Tarfon ystävänsä kaulaan, syleili häntä hellästi ja lausui:
— Mestari rakas, vasta nyt huomaan minä, niin rabbini kuin olenkin, miten paljon minulla on sinulta oppimista!
Jokamiehen ja joka naisen viikkolehti n:o 1 12.1.1908.
