Kansallinen sivistyksemme mennyt alaspäin.
Suomen kansan lukutaitoa on kehuttu aina Gezelius piispojen ajasta. Mutta harva lienne sillä ajalla mitään taitoa havainnut, vaikka kyllä on huomattavissa vakavia yrityksiä saada sanaa kokoon tutuista kirjoista. On monta kylää, eikä ainoastaan sydänmailla, mihin täytyy hakea muualta mies, jos on tarpeen katsoa ”Sääkirjaa” (almanakkaa). Kirjoitustaidossa taas useat kuuluisat liikemiehetkin maalla ovat tuskin niin edistyneitä kuin esi-isämme olivat Jenisei-kiviä kirjaillessaan.
Mutta mitä virkaa on koko luku- ja kirjoitustaidolla? Ei suinkaan niillä pelto kasva eikä karja lypsä. Toista oli entisaikojen sivistys: laulu ja loitsu. Vähällä vaivalla lauloivat esi-isät tammia tanhuilleen ja pihoilleen pihlajoita, puhumattakaan lyhyt ikäisemmistä viljakasveista. Karjaonni saatiin muutamalla pikku taijalla, ilman kaikkia maanviljelysseuroja sekä hevos- ja sonniyhdistyksiä — niin, ja ilman eläinklinikkoja. Nyt on yltäkyllin sairashuoneita ihmisiä varten, kirurgisia ja muita lasaretteja, lääkäreitä ja apteekkeja maa täynnä. Kenen oli muutama noitapussi pitäjässä, siinä joku sammakon luuranko tahi kuolleen hammas. Ja se ajoi saman asian kuin kaikki nykyajan uljaat laitokset. Sanotaanpa ihmisten silloin yleensä olleen paremmassa terveydessä kuin nyt.
Missä maineessa olikaan silloin kansallinen sivistyksemme! Suomen velhot olivat kuuluisat koko asutun maan. Kaikkialla heitä peljättiin ja kunnioitettiin. Ei kukaan uskaltanut olla sellaista tiedon valtaa vastaan. Mahtavat sotajoukot täällä laulettiin kiviksi ja kannoiksi. Nyt meitä ei enää kukaan pelkää; vaikka kyllä koetamme varustaa sotaväkeä ja aseita. Sekä hengen että aineen valta on luistanut käsistämme.
Norjalaiset nyt pyrkivät Pohjan edistyneimmäksi kansaksi hengen alalla. Ihmekös se, kun sinne on naitu meidän parhaat lauluntaitajamme, Ida Basilierista Ida Flodiniin asti. Sillä lailla Suomivihdoin menettää laulurotunsa.
Ulkomaille meidän täytyy lähettää miehet vartavasten katsomaan, kuinka juopuneita on kohdeltava rautatiellä ja kuinka asemakartanot rakennetaan. Ja kun uusi jäänsärkijä oli tehtävä, laitettiin meiltä taitavimmat miehet Pohjois-Amerikkaan saakka katsomaan mallia ja itse laiva rakennettiin Englannissa. Mutta kun ukko Wäinämöiseltä veneen teossa puuttui »kolmea sanoa», niin eipä niitä silloin ollut löydettävissä muualtakaan maan päältä. Hukkareisun hän sai tehdä vielä maanalaankin. Mutta meidän pursiklubit ovat ylen tyytyväiset kun saavat edes Ruotsista jonkunlaiset piirustukset.
Niin sitä on kansainvälisessä sivistysasemassa harpattu pitkä aksel taaksepäin, alaspäin.
Tosin kuullaan ja nähdään iloittavan siitä, kuinka Etelä-Pohjanmaan rajupäinen nuoriso nykyaikoina on »sivistynyttä», ei juo eikä tappele, niinkuin ennen vanhaan. Ylistetään siinä nuorisoseurojen ja valistuksen vaikutusta... Tyhmä ilo! Ei sitä masennusta ole vaikuttanut mikään muu kuin meijerivelli. Sen aineen ansiota on, että nuoret miehet Pohjanmaan tasangoilla nykyisessä polvessa kaatuvat, jos varomattomasti hengittää päälle. Mitä semmoiset tappelisivat!
Kaapro Jääskeläinen.
Kompia näytenumero 0/1899.
