Purot leikkivät, lehtoiset saaret
ja kosken kuohuva vuo
Sulo hetkiä mennehen ajan
ne muistohon mulle tuo.
Mut muistojen sarja tummuu,
kuvat katkerat siintelee.
Näen kansan mi taisteli, kärsi,
Mi puutteessa kalpenee.
Merikoski sun kuohujas kulki
Moni raataja venheineen,
toi tervoja, pettua järsi,
palas korpehen, kurjuuteen.
Nous' kaupunki, rikkaus harvoin
tulos työst oli -- raatajain.
Huvisaaren liepeillä tehtaat
kohos, kasvoi ja varttui vain.
Merikoski sun liepehilläs
soi kärsimysvirret vaan,
tukahtunehet huokaukset,
kivut hallaisen nälkämaan.
Purot leikkivät, lehtoiset saaret
sulomuistoja kuulla en voi,
kun kansani kärsimysvirret
yli kaiken korviini soi.
Hilja Liinamaa.
Raatajan joulu 1907.
