Toivotus Uudelle vuodelle.
Uusi vuosi on alkanut. Tullessaan on se meille tuonut uudet, kauniit ja valoisat toiveet tulevaisuudesta. Se viittaa meille tietä uuteen valoon, uuteen vapauteen. Se lietsoo meihin uutta innostusta työhön, uuden onnen luomiseksi, rakkaalle isänmaallemme. Uusi vuosi on vasta näyttävä, mihin me kukin tässä suuressa uudistustyössä kelpaamme. Me seisomme nyt jokainen ikäänkuin aurinkoisella kukkulalla, josta silmällemme laajaa, silmänkantamatonta vainiota, joka kutsuu meitä väsymättömään työhön ja toimintaan, mutta lupaa myöskin moninkertaisen sadon rehellisestä, itsemme uhraavasta työstämme. Ajatelkaamme, että meistä jokaisesta erikseen riippuu nyt koko maamme menestys, sen onni, sen tulevainen, henkinen ja aineellinen hyvinvointi. Nyt jos koska kysytään, mihin me kukin kykenemme, missä meidän kunkin paikka on isänmaamme eteen työskentelevien riveissä. Kysymys on nyt kunkin niin henkisestä kuin aineellistakin voimasta tässä suuressa isänmaallisessa luomistyössä.
Tämänlaiset suuret kysymykset täyttävät sydämemme tällä alkavalla vuodella, ja tuntuu usein niinkuin jokapäiväisyydelle, sen pikku seikoille ja huolille ei meiltä riittäisi ainoatakaan ajatusta. Mutta meillähän onkin oikeus sekä myöskin velvollisuus olla innostuneet siitä suuresta uudistustyöstä, joka meitä nyt kaikkia kutsuu ja odottaa. Vaan että kaikissa, suurien aatteiden toteuttamistöissä syntyy eri ajatuskantoja, aatteen perille ajamisessa, on enemmän kuin luonnollista. Se on myöskin tarpeellista, sillä se pakoittaa jokaisen asioita yhä enemmän harkitsemaan, niihin syventymään sekä myöskin miettimään, mikä kussakin ajatuskannassa on oikeimmin ja mikä eri ajatuskannoissa on yhteistä. Tämä kaikki on merkkinä siitä, että kansa todella henkisesti elää ja että se vastakin tahtoo elää ja toimia. Jos me tyyneesti ja ilman puoluekiihkoisuutta ajattelemme asioita jotka isänmaamme onnellisuutta edistävät, niin heti huomaamme, että me jokainen samaan päämaaliin pyrimme, kaikki isänmaamme parasta harrastamme, ja ainoastaan se, joka siinä suuressa isänmaallisessa luomistyössä muita pyyteitä harrastaa, hän kaivaa itselleen ja kansalleen kuopan josta on vaikea nousta. Luulisin tämän olevan meille kaikille aivan selvän, mutta vähemmän selvä on se, että luonnoton puoluekiihkoisuus on arvaamattoman suuri vahinko sille suurelle uudistukselle, mitä me kukin tahollamme koetamme pyrkiä toteuttamaan. Puoluekiihkossamme emme tahdo ymmärtää, että on toisinkin ajattelevia kun me itse, ja tästä syntyy sellainen puoluekiihko ja viha, joka katkeroittaa rakastavimmankin sydämmen, rikkoo hellimmätkin tunteet, särkee lujimmatkin ystävyysliitot Tuollainen luonnoton tila ei voi tuottaa siunausta maallemme eikä kansallemme, sillä puoluekiihkoisuudessa piilee vaara, joka ennen pitkää syöksee meidät turmioon, jos emme ajoissa hillitse luonteitemme kiihkoisuutta ja katkeraa puoluevihaamme. Ja jos kerta kaikki eri puolueet maassamme kukin omalla tahollaan toimivat ja taistelevat puhtailla aseilla yhtäläisen suuren aatteen toteuttamiseksi, niin mikä syy olisi silloin rasittaa itseään ja muita turhalla puoluekiihkoisuudella, sillä kaikellaiset turhat syytökset, epäilykset, salaisuudet, ivailut ja perusteettomat epäluulot ovat puhtailla aseilla taisteleville vieraat. Jos jokainen tämän oivaltaisimme, niin tämä alkava uusi vuosi ei alkaisi ainoastaan ajassa, vaan se alkaisi myöskin uutena vuotena meidän jokaisen sydämmessä ja niin ollen meistä kasvaisi jalo, voimakas ja puhdassydämminen kansa, joka kaikissa elämänkohtaloissa tuntisi itsensä yhteen sulaneeksi kansaksi, kansaksi, joka kaikessa pienuudessaan tuntisi itsensä suureksi. Minusta ainakin tuntuu kun olisi velvollisuutemme vaikka olemmekin totisia puoluetaistelijoita, julistaa sota omaa itseämme, luonnotonta katkeruutta ja veljesvihaa vastaan, unhottaen oman itsemme ja koettaen saada voitto kaikesta pahasta yksin Jumalan avulla, hyvin muistaen että: »Jumala ompi linnamme, Turha on oma voimamme. Ei voi se meitä autaa. Mut' pimeyden vallat me voitamme Herran kautta; Sotija verraton Its' Jesus Kristus on. Hän Herra Sebaot, Helvetin joukkiot Lyö maahan, voiton saattaa.»
Ja totta on, että Jumalan avulla me varmaan voitamme niin että sovinnon suloisuus vielä kerran lämmittää sydämmiämme samoin, kuin kevät aurinko lämmittää ja virvoittaa luonnon, sen päästessä kylmän jäätävistä kahleista. Ken sitä epäilisikään ett’ei puhtaudessa ja rakkaudessa isänmaan eteen tehty työ kerran veisi voittoon ja onnellisuuteen, joskin joskus epäilemme ja kärsimme tuskaa tullessamme hyvää tarkoittavissa pyrinnöissämme väärin ymmärretyiksi, väärin tuomituiksi.
Meillä on nyt, kun seisomme uuden ajan kynnyksellä, niin monta uutta aatetta toteutettava, niin monta suurta uhria tulevaisuuden isänmaan alttarille laskettava.
Me tervehdimme nyt riemumielin suurta ja uudestaan luotavaa vapauttamme, samalla myöskin muistaen, että vastaiset suuret, kansalliset oikeutemme, vaativat meiltä uusia, suuria velvollisuuksia. Nyt jos koska jokaisen sydän uudesta innosta sykähtelee ja rinta suloista riemua tuntee, asettaissaan kukin kohdaltaan itselleen korkean päämaalin, jonne pyrkiä ja ollakseen pienenä rattaana ajan suuressa myllyssä, mutta pysyen samalla irti sellaisista teoista, jotka ovat pahennukseksi. Soisin, että tällä alkavalla vuodella erittäinkin ne tunnetut kaksi suurta kysymystä eli aatetta ja niiden eteen taisteleminen enin mieliämme innostaisi, enin sydämmiämme lämmittäisi, niin onnistuneessa kuin vaikeammassakin toiminnassamme. Tulkoon ja olkoon tällä alkavalla uudella vuodella valo ja vapaus kunkin sydammen sammuneen lieteen uudestaan tuleen virittäjä. Sitä me kukin toivokaamme, sille me kaikki uhratkaamme.
Yksi niitä suuria töitä, johon me kaikki innolla ja lämmöllä ryhtykäämme, on yleisen kieltolain hankkiminen maallemme. Ei voi muuta sanoa, kun onnellinen sellainen kansa, joka itse sitä tahtoo. On totta, että kauan olemme jo taistelleet raittiusaatteen hyväksi, ja nyt voimme ilomielin sanoa, että oikea asia aina voiton saapi. Yhtä paljon kun raittiusasia on saanut vastustusta osakseen, niin saa se nyt puolustusta, sillä koko kansan mielipide tällä uuden ajankynnyksellä on: Pois kaikki väkijuomat, pois kapakoiden tuottama kirous maastamme, pois!
Tämä on äärettömän kaunis, suuremmoinen ajatus ja vaatimus, jolla on mukanaan suuri voima, mutta vielä kauniimpaa, jos me nyt kukin tämän ajatuksen teossa toteuttaisimme ja tällä alkavalla vuodella suurin joukoin miehin ja naisin raittiusseuroihimme yhtyisimme, jotta raittiusseurojemme vuosikertomuksien numerot tuosta kauniista asiasta kertoisivat, että emme ainoastaan ajatuksissamme vaatisi raittiutta, vaan että me todella tekisimme ihan oikean juomalakon. Kehottaisin siis, että jokaisella paikkakunnalla liityttäisi raittiusseuroihin, jolle asia on kallis ja siten näytettäisi, että se todellakin on kansan tahto, että pois väkijuomat, pois niiden tuottama kirous maastamme.
Toivoisin ja kehottaisin siis, että jos todella vaadimme kieltolakia, tämä liittyminen raittiusseuroihin, jokaisessa paikkakunnassa tapahtuisi nyt heti, sillä uskoni on, että toivo kieltolain saamisesta saisi tästä oikean valon ja pontevan puolustajan.
Näillä muutamilla riveillä toivon rauhallista ja kaikin puolin onnellista uutta vuotta koko rakkaalle kansalleni. Suokoon Jumala meille voimaa rehellisessä, jalossa taistelussamme itsemme, kotiemme ja koko kansamme hyväksi.
Alma Forstén
Emäntälehti 1/1906.
