August Palm
Ruotsin sosialismin isä
Eräs ruotsinmaalainen irvikuvain kokooja väitti kerran, että Liss Olof Larsson (vanha talonpoikaispäällikkö), kuningas Oskari II ja August Palm olivat kolme Ruotsissa useimmin kuvattua henkilöä. Siten esitti hän mielipiteenään olevan, että nämä henkilöt olivat enimmän Ruotsin kansan mieleisiä. Liss Olof Larsson on jo kuollut. Siis saamme olettaa, koska August Palm ja Oskari-kuningas edelleen ovat pilalehtien ukkoina ja höysteinä, että he myös ovat Ruotsin tunnetuimpia henkilöitä.
Kukapa Ruotsissa ei tuntisikaan August Palmia. Kun tuo pieni ja eloisa mies nähdään liikehtivän kaduilla, olkoonpa katu Tukholman esplanaadi eli Trosa'n röysteisiä kurjia kivikkokatuja, kaikkialla tervehditään häntä, kaikkialla sirkeillään häneen ja ihaillaan häntä. Jos hän menee kapakkaan, joko Rydbergin hotelliin eli Falunin kaupunginkellariin, kyllä kuullaan huudahtettavan: »god dag Palm», »god dag bror», »hur mår du», »huru lefver världen meddig». Ja kaikki hän tuntee, kaikkien kanssa on hänellä puhuttavaa: milloin elvyttää muistoa joku vanha tapahtuma, milloin joku muu. Niin, saatamme sanoa ettei löydy maailmassa ainoatakaan sosialistista kiillottajaa, joka on niin yleisesti kansan mieleinen, sydämmellisesti tervehditty ja kaikkialla suosittu, niin työväen rakastama tai joka seurustelee niin paljon työväen kanssa ja käy niiden asunnoissa kuin August Palm.
Miten on hän saanut moisen kansan suosion. Jospa minä, rakkaat suomalaiset puoluetoverit, kertoisin hänen elämäntöistänsä, eipä tosiaankaan riittäisi tämä joulualpumi.
August Palm syntyi v. 1849 Skånessa, pääsi aikaisin räätälin oppiin ja lähti nuorena matkoille Tanskaan ja Saksaan. Siellä oppi hän tuntemaan sosialismia. Kun levitti valtiollisia mielipiteitään, ajettiin hän keisari Vilhelmin valtakunnasta maanpakoon ja tuli Ruotsiin. 18 vuotta sitte piti hän siellä — ensimmäisen sosialistisen esitelmän. Tukholmaan hän tuli kylmänä talvena, saarnasi Lilljans'in metsässä paljaan taivaan alla paukkuvana pakkaspäivänä, toisena joulupäivänä, sen kaupungin kauhistuneille ja suut auki töröttäville asukkaille uutta evankeliumia. Häntä haukuttiin, pilkattiin ja tahrattiin, erittäin teki »vapaamielinen» rojulehdistö parastaan. Malmöön meni Palm ja perusti sanomalehden »Folkviljan», (Kansan tahto), ja vietti suurine perheineen sen kanssa puutteellista, nälänalaista elämää. Kolme vuotta kesti sitä ja näinä vuosina teki hän lisäksi monia matkoja, aina sen mukaan kuin varat myöten antoivat, ja opetti sosialismia. Tukholmaan tuli hän taas v. 1885 ja alkoi muutamien ystäviensä kanssa murtamaan uraa sille suuremmoiselle sosialistiselle liikkeelle, joka senjälkeen on kehittynyt Ruotsissa. Kurjassa hökkelissä, jonka hän vuokrasi maksaen muutamia kruunuja kuukaudessa vuokraa, perusti hän Ruotsin sosialistien nykyisen pää-äänenkannattajan Socialdemokratenin. Pian yhtyi häneen Axel Danielsson, Hjalmar Branting, Fredrik Sterky, y. m. Niistä muodostui uuden opin ahjo, jotka vähitellen vahvistivat Hinke Bergegrén y.m. Viranomaiset tulivat raivoihinsa, lepo tuli vanhassa »voimassa» kuten August Strindberg kerran nimitti Ruotsia, häirityksi. Palm pantiin rautojen ja ristikkojen taakse kolme kertaa, useiksi kuukausiksi kerrallaan. Mutta kuta enemmän vaino kasvoi, sitä paremmin levisi sosialistinen liike, kasvoi ja karastui. Palm ja monet muut matkustelivat ympäri maata ja osoittivat intoa, joka on tulevaisuudessa kauniina muistona. Kuusi vuotta oli Palmilla sotaa, häntä hätyyttelivät nimismiehet ja kruununvoudit, jotka hän nopean kekseliäisyytensä avulla aina teki aseettomiksi. Melkein kaikkialla minne hän meni, tuli oikeusjuttuja, hajoitettiin kokouksia, jopa käytiin itse yllyttäjäänkin käsiksi. En tiedä mitään, mikä olisi peljättänyt Palmia, ja sen vuoksi solmiutui hänen toimintansa vasta kun hänen ja puolueen välillä tuli v. 1892 surettavaa erimielisyyttä. Taistellessa »uutta taktiikkaa» vastaan Norrköpingin edustajakokouksessa 1896 olivat etunenässä m.m. Hjalmar Branting, Axel Danielsson ja August Palm. Nämä pääsivät voitolle, mutta seuraavana vuotena alkoi riita, jossa molemmat edelliset olivat jälkimmäisen vastustajina, sovinnoton, räikeä henkilöriita, jossa Palmilla oli vain muutamia ystäviä kannattajina. Näillä oli etu tuntea asiata molemminpuolin ja he näkivät, ettei syy ollut yksinään Palmin, vaan myös sen mahtavan vastustajajoukon, joka suhdattomasti ahdisti häntä ja joka meni niin pitkälle, että itsevaltaisesti sulkivat hänet puoluehallinnosta. Tämä sisäinen sota, joka melkein uuvutti puolueen, ei kestänyt enempää kuin kaksi vuotta ja vuodesta 1894 kuuluu Palm taasen puolueeseen. Elköön kuitenkaan kukaan luulko, että hän sinä aikana — liian laaja seikkaperäisesti selvitettäväksi tässä — petti punaista lippua. Ei! Yhtä suurella tarmolla teki hän levittämistyötä, ja viime vuosina on hän jatkanut valistamista eri osissa Ruotsia kuin olisi hän, ei 50-vuotinen harmaapää, vaan kaksikymmenvuotias, joka tahtoi raivata uraa uusille aatteille. August Palmissa on hänen suuren älynsä ja henkevyytensä, enimmäkseen ruoskivan ja sukkelan, yksinkertaisen ymmärryksensä ja sydämmellisen esittämistaitonsa ohella nuorekkaasti kiehuvata verta, joka ei konsaan lakkaa kuumana ja terveenä kuohuilemasta. Kunniakkaasti kantaa hän 50 vuottansa. Hän ei tiedä, mitä lepo on, eikä ole tyytynyt matkustuksiin ainoastaan Malmöstä Ystad'iin jota väliä hän on kulkenut kyllä 50 kertaa ja pitänyt 4,000 esitelmää. Pimeimpiin perukoihin, synkimpiin soppiin, joissa ei tunneta sosialismia, lähetetään August Palm. Sillä heti kun kutsu kulkee miehestä mieheen ja huhu, että Palm on seudulla, kokoontuu satoja, jopa tuhansia kuulemaan hänen hallitusta ja luokkayhteiskuntaa vastustavaa esitystään. Kansa ymmärtää häntä paremmin kuin ymmärtäisi jotakuta toista, sillä hän puhuu koruttomasti ja yksinkertaisesti ja sitä, mitä kansa ajattelee ja sisäisesti tahtoo, mutta ei uskalla itse sanoa. Ja kun hän menee niiden koteihin, niin syntyy iloa ja riemua, sillä August Palm on oikea seuraihminen.
Kirjailijana on hän leikillinen. Viitenätoista vuotena on hän viikottain kirjoittanut hauskoja herättäviä juttuja sosialistisiin sanomalehtiin. Suuri kunnioitus, jota Ruotsin työväki osottaa elämälle, joka on usein täynnä nälkää, puutteita ja vainoa, mutta siltä on kannattanut aatteen lippua korkeammalla kuin kukaan muu, on tullut oivallisesti näkyviin juhlissa, joita vietettiin hänen 50 vuosipäivänsä johdosta. 4 p:nä helmikuuta tänä vuonna juhlivat, ei ainoastaan Tukholman kaikki sosialistit, vaan jopa sanomalehdistö, niin vapaamielinen kuin vanhoillinen, nekin, jotka usein olivat parjanneet Palmia, mutta kuitenkin kunnioittivat hänen tavatonta inhimillistä tarmoaan, olivat lähettäneet edustajiaan. Sosialistien puolesta puhuivat useat henkilöt ja sanomalehdistön puolesta Figaron tunnettu toimittaja »Jörgen». Lähes tunnin sai Hj. Branting lukea lähemmäksi paria sataa Ruotsin kaikilta kulmilta tulleita onnittelusähkösanomia. Lahjoja oli monellaisia, m.m. 2 lähetystä á 200 kruunua, kultakello, hopeakeppi y. m.
Lopetan tämän niukan kertomuksen Palmin vastustajan ja ystävän Hinke Bergegrenin sanoilla, jotka hän sanoi Palmin viidentenäkymmenentenä vuosipäivänä:
— — Må nu då tidens tunga hand
Sitt femtital har lagt uppå hans lefnad,
Hans ålderdom ej känna sorgens tand
Med åren glida fram i fröjd och trefnad.
Ur Svenska hjertans djup det går
Till Gud och Kung så månget nesligt »fader vår».
Men bort all medeltida dam och kvalm
Vi ropa högljudt: Lefve August Palm.
Lisäämme tähän: eläköön hän kauvan Ruotsin kapitalistien ruoskana.
Karl Börjesson
Uuden ajan kynnyksellä. Suomen työväen alpumi 1899.
