Ranskalaisesta runoilijasta Paul Verlainesta kerrotaan seuraava hauska juttu:
Ollessaan kerran jalkamatkalla, tuli Verlaine erääseen eteläranskalaiseen kylään, jonka ainoan ravintolan emäntä oli tunnettu typeryydestään, ahneudestaan ja saituudestaan. Verlainen, joka oli kävellyt noin kymmenen tuntia, oli nälkä sekä jano, mutta, hänellä ei ollut rahaa. Hän keksi silloin oivan keinon, millä hän varmasti saisi ruokaa.
Verlaine astui ravintolaan ja kääntyi emännän puoleen: «Voitteko, rouva, sanoa minulle, minkä arvoinen pienen pähkinän suuruinen timantti on?«
Emäntä hämmästyi ja katseli nälkiintynyttä taiteilijaa kiireestä kantapäähän. Emännän ahneus oli herätetty, hän ajatteli: mies on varmaankin löytänyt tai varastanut timantin — tässä voi pian ansaita paljon. Mies käskettiin heti istumaan ja käyttämään hyväkseen, mitä talo voi tarjota.
Verlaine kieltäytyi ja sanoi jo syöneensä. Uhkauksilla ja houkutuksilla saatiin hän viimein ottamaan ruokaa. Verlaine söi nyt oikein nälkäisen ruokahalulla. Kun hän vihdoin oli lopettanut, alkoi emäntä jälleen kysellä tuota timanttia. Verlaine vastasi tyynesti: «ei minulla timanttia ole, mutta Marseillessa näin sellaisen erään myymälän ikkunassa ja tulin kovin uteliaaksi saadakseni tietää, minkä arvoinen se mahtoi olla.«
Emännän suuttumusta ei voi kuvailla, mutta hän oli itse mennyt satimeensa, sillä hän oli useampien henkilöitten läsnä ollessa pakoittanut Verlainen syömään.
Jokamiehen ja joka naisen viikkolehti n:o 9 7.3.1908.
