Oma apu

Eräällä vanhalla emännällä oli tapana kertoa tyttärilleen ja näiden tovereille seuraava pieni kertomus:

Oli kerran kaksi serkkua, naapuria. Toinen niistä oli rikas, oli suuren talon emäntä, jonka rikkaus kumminkin väheni päivä päivältä; toinen taasen oli köyhä, mutta päivä päivältä lisääntyi hänen varallisuutensa.

Silloin meni rikas serkku köyhän luo ja sanoi:

»Rakas serkku, sano toki minulle, mikä on syynä siihen että sinä ja sinun miehesi varallisuus kasvaa? Kun te menitte naimisiin, ei teillä ollut mitään: minä taasen annoin miehelleni sekä talon että rahoja; mutta meillä ei tahdo mikään riittää. Sano miten menettelet sinä?»

Toinen vastasi:

»Minulla on taikakalu, jonka minä pari kertaa päivässä kannan ympäri koko taloudessani — joka kamarissa, tallissa, navetassa, kaikkialla.»

»Oi, lainaa se minulle», pyysi rikas serkku.

Toinen kätki silloin salaa huiviin pienen kiven ja »lainasi» sen rikkaalle naapurilleen.

Kun tämä nyt uskollisesti seurasi toisen antamaa neuvoa ja aamuin ja illoin kävi joka paikassa koko talossaan, luultu taikakalu kädessänsä, tuli hän näkemään paljon semmoista, jota hän ei ollut uneksinutkaan, paljon, joka tarvitsi korjausta, paljon, jota laiskat palvelijat olivat laiminlyöneet. Emännän läsnäolo pelästytti heitä. Valhe ja laiskuus ei enää auttanut. Ja ennen pitkää olivat olot aivan muuttuneet. Kaikki kävi säännöllisesti, ja varat eivät ainoastaan riittäneet, ne alkoivat päivä päivältä kasvaa.

Nyt antoi rikas emäntä taikakalun takaisin serkulleen ja kiitti häntä hänen avustaan.

Mutta toinen sanoi:

»Rakas naapuri! En tahdo kauemmin pitää sinua siinä uskossa että »taikakalu» olisi sinua auttanut. Avaa huivi, niin näet että siinä on tavallinen kivi. Se ei tietysti mitään voinut; mutta sinun rikas kotosi kaipasi emännän silmää. Sinä jätit kaikki palkollistesi turviin, etkä itse pitänyt huolta mistään. Sanotaan kyllä että »mies talon pystyssä pitää», mutta talouden laki sanoo yhtä suurella syyllä että »vaimo se on, joka talon pystyssä pitää», ja että siinä on perää, sen olemme nyt molemmat nähneet. » —

Ei taitaisi haitata, jos jokainen äiti antaisi tyttärelleen, kun tämä perustaa oman kodin, tuollaisen, huiviin kätketyn kiven, hänen tullaksensa itse näkemään, vieläkö »taikakalulla» on entinen voimansa, jos, näet, hän sitä kodissansa uskollisesti kuljettaa paikasta paikkaan muutaman kerran päivässä.





Kokkotulilla 1/1908.