Porin mausoleo-luonnokset lienevät, joskin jo monta vuotta sitten luotuja, useimmille helsinkiläisille uusia nähtäviä.
Ei tarvitse kauankaan silmäillä ympärilleen näyttelyssä joutuakseen ihmetyksiin erilaisten aiheiden runsaudesta. Niitä on mitä vaihtelevimmilta sekä luonnon että erikoisesti ihmiselämän kuin myöskin mielikuvituksen aloilta. Kummastellen jää arvailemaan sen taiteilijasielun valtavuutta ja energiaa, jolle on ollut mahdollista hallita näin itsenäisesti ja nerokkaasti niin laajat alat.
Kalevala-aiheinen taulu, aivan uudenluontoinen G:n entisiin verraten, on kotiinsa palanneen Kullervon mietehetki valittavan veneen ääressä. Tässä on luonnon- ja värisymboliikka yksinkertaisen suurenmoisella tavalla sulautunut vahvistamaan sitä sieluntilaa, mikä kuvastuu Kullervon kasvoissa. Harmaa, utuinen järvenpinta, jonka ulapat häipyvät epämääräiseen näkymättömyyteen, niemen kaadettu koivukaski, joka lakastuneine lehvineen jonkun heikosti heijastuvan auringonlaskuhohteen vaikutuksesta loistaa veripunaisena — ja hiekkaan uponneen venerikon kokan nojassa Kullervo mietteissään. Taulu kokonaisuudessaan vaikuttaa omituisella voimalla kuin hymni, kuin musiikkikappale, niin intensivinen värien, tunteiden, luonnon yhteissointu siinä on.
Mutta teemme tarkemmin selkoa tästä näyttelystä toiste — ja pian esitämme myös erään suunnitelman, johon mainittu kalevala-taulu yhdessä G—K:n entisten kalevalaluonnosten kanssa aiheuttaa.
Yleisöä ei tarvinne kehoittaa näyttelyssä käymään!
Päivä 2/1908.
