Käväistessäkin ritarisalissa näytteillä olevaa mahtavaa Gallenin maalausten kokoelmaa katsomassa, pujahtaa mieleen ajatus, miksikä tälle taiteilijalle, jonka mielikuvitus ja työtaito niin ihmeteltävästi soveltuu Kalevalan taruaiheiden kuviksi loihtimiseen, ei vielä ole valmistettu tilaisuutta ryhtyä suorittamaan tätä luonnon hänelle määräämää tehtävää suuren suunnitelman mukaan. Kaikki on valmiina työn onnistumiseksi, paitse varmuus sellaisen työn turvaamiseksi tarpeellisesta rahamäärästä. Tunnettua kyllä on, että Unkarin hallitus olisi halukas melkoisilla rahamäärillä kannattamaan Kalevalan kuvittamista, jos Gallen sen ottaisi kymmenvuotiseksi tehtäväksi, mutta samalla tiedetään, että sillä taholla ei tahdota yksin ryhtyä asiaan, ilman että Suomesta puolelta tai toiselta yhdyttäisi.
Mitä tähän ehtoon tulee olisi mielestäni meillä kaksikin mahdollisuutta. Eipä taitaisi esiintyä eri mieliä koko maassa, jos Suomen valtio ryhtyisi työtä kannattamaan muutamalla kymmenellä tuhannella markalla. Samalla teoksesta tulisi mahdollisimman ehyesti suomalais-unkarilainen kansallinen yritys, seikka joka olisi sekä terveellisesti lähentämään näitä sukulaisheimoja että herättämään huomiota muuallakin maailmassa, sitä enemmän kuin kuvat tietysti tulisivat käytäntöön vieraskielisissäkin Kalevalan painoksissa.
Ei ole oikeutta ajatella valtion puolelta, että asialla ei olisi kiirettä. Työn täysi onnistuminen on juuri nyt suotuisimmin taattu, niin kauan kuin Gallen on täysin innostunut ja näyttää kohdistavan koko miehuutensa voiman juuri tähän suuntaan. Ja työn päättämiseen tarvitaan ehkä vuosikymmen. Muutaman vuoden perästä on jo ehkä otollinen hetki ohi — ja toista yhtä suotuisaa tilaisuutta kenties ei tule vuosisatoihin.
Mutta olisi mielestäni toinenkin mahdollisuus turvata yritys aineellisesti, jos valtio nyt ei siihen ryhdy. Mitä tekevät Helsingin 40 miljoneeriä rahoillaan? Muualla maailmassa sellaiset herrat esiintyvät yleishyvän mesenaatteina, kiinittävät nimensä mitä erilaisimpiin suuriin aatteellisiin yrityksiin, siten edes jossain muodossa rakentaen korvausta sille miljöölle, jota heidän on kiittäminen miljoonistaan. Ja onhan meilläkin nähty sentapaista tuossa Helsinkiä paljoa pienemmässä Turun kaupungissa, joten meidän pohattamme eivät tarvitse pelätä yritystä liika ulkomaalaisen oudoksi. Nykyisinä 8 % rahanvoitto-aikoina saattaisi tuollainen asianomaisille aivan mitätön rahasuonen isku olla suorastaan omalle terveydellekin välttämätön toimenpide.
Mutta se sikseen! Pääasia on, että ylläesitetty työ saadaan toteutetuksi. Tulkoot rahat valtion tai yksityisten huolenpidosta, mutta tulkoot ne pian. Meillä ei ole varaa tuhlata tätä ehkä ainoata tilaisuutta.
Herman Stenberg.
Päivä 6/1908.
