Toinen luku - Sultana Hafisem

alkuun
II. Sultana Hafisem





Se ajantieto, josta olemme saaneet kertomuksemme pääkohdat, antaa täydellisen ilmoituksen siitä, mitenkä sultana Hafisem oli joutunut sultanpalatsiin.

Mr. Herby oli Lontoossa, jossa hänellä usein oli tekemistä Brosher'in basaarissa, tullut tutuksi erään tytön kanssa. Tämän nimi oli Miss Clarisse.

Hän oli erään köyhän rihkama-kauppiaan tytär, siitä luokasta, jota nimitetään herjaussanalla «Cockney«. Hänen vanhempansa olivat kunnon ihmisiä.

Miss Clarisseen eivät loistavat lupaukset mitään vaikuttaneet. Hän oli siveä tyttö ja, vaikka hänen sydämensä tuon kauniin, ritarillisen miehen korupuheista suuresti pehmeni, ei hän tahtonut kuulla mitään hänen-kanssa-menemisestä, ennenkuin tämä oli kunniasanallansa vakuuttanut tahtovansa viedä hänet puolisona kotiinsa.

Naiminen kävi siihen aikaan Brittien saarella sangen helposti. Jolla oli kiirettä, se taisi morsiamensa kanssa tuota pikaa paeta Skotlannin rajan yli; siellä oli pikkukaupunki Gretna Green, jonka paikallistuomarin edessä (joka satunnaisesti oli hevoisseppä) yksinkertainen ilmoitus siitä, että tahtoo ottaa toinen toisensa mieheksi ja vaimoksi, oli riittävä lailliseen avioliittoon.

Eräänä iltana saattoi Mr. Herby ihanan Clarissen, sill'aikaa kuin tämän vanhemmat olivat puodin-ovea lukitsemassa, kanssansa pakenemaan Gretna Green'iin. Sieltä saapui hän aviopuolisona Mr. Herbyn palatsiin.

Tämä oli nyt itämaisella nimellä Hafisem schahin ainoa laillinen vaimo sekä alkoranin sääntöjen, että englantilaisen tavan skottilaisen kanonin mukaan.

Clarisse oli lempeä, viaton olento, joka itämaisella loistolla koristetun palatsin komeudesta, häntä ympäröivästä ilonvimmasta ja varsinkin puolisonsa rakkaudesta, melkein oli jumaloimista, oli täydellisesti lumottu.

Me emme ole turkkilaisten olojen ihailijoita, tunnustamme kuitenkin, että kristinihmiselle mahtaa se olla verraton hellätuntoisuus, jos joku vaimo näkee, että hänen mieliksensä puolisonsa kaikki entiset orjattaret laiminlyödään.

Ja Clarissella ei todellakaan ollut mitään syytä orjatartensa tähden käydä mustissa sukin. Nämä olivat ainoastaan hänen huviksensa linnassa, vaan sentähden että he hänen edessään tanssisivat ja laulaisivat, häntä vaatettaisivat, hänen hiuksiansa sadoin tavoin kampaisivat, häntä kuvailisivat, hänelle hauskoja tarinoita kertoisivat ja hänen tahtoansa täyttäisivät. Ne rakastivat lempivaimoa kaikki. Kiukustumisesta, kateudesta, tinkimisestä ei tässä suloseurassa mitään tietty; schahi oli kohtelias jokaiselle: sitä ainoata kohtaan, jota hän Hafisem'iksensa nimitti, oli hän kuitenkin rakkaus ja ihailu itse.

Ihana Clarisse saattoi kyllä luulla seisovansa samalla portaalla kuin Vanhanenglannin ylhäiset myladyt.

Kuitenkin, kun muutamia kuukausia oli kulunut riemuhurmauksessa, silloin alkoi ihanaa Hafisem'ia painaa syvä alakuloisuus, jota ei hänen seurakumppaliensa leikit eikä hänen puolisonsa lempeys voineet karkoittaa. — Pitkällisten pyyntöjen ja rukousten perästä tunnusti hän vihdoin syyn murheiseen mielialaansa.

Hän halusi nähdä vanhempiansa.

Hänessä heräsi lapsen rakkaus isään ja äitiin, jotka hän, hyvästi sanomatta, paeten oli jättänyt ja jotka nyt hänen katoomisestansa varmaankin surivat itsensä kuolijaksi. Hän tahtoi ilmoittaa heille elävänsä ja onnellisna olevansa.

Schahi rakasti Hafisem'iansa liiaksi.

Kuultuansa syyn hänen synkkämielisyyteensä, lausui hän hänelle:

— Hyvä, jotta näkisit, kuinka paljon sinua rakastan, niin minä en ainoastaan salli, että kirjoitat vanhemmillesi, vaan että myöskin kutsut heitä tänne, jotta he näkisivät, kenen mieliksi sinä olet heidät jättänyt, ja jos sinulla on iloa siitä että kaikki, mitä tässä näet, on omasi, niin pitää heidän sinun kanssasi jakaa se ilo.

Näiden sanain perästä palasi heti kadonnut hymy Hafisem'in huulille ja poskille takaisin. Ja lähetettyänsä kirjeen isälle ja äidille, oli hän armaisuus itse schahiansa kohtaan, silloin lauloi ja tanssi hän kilvan seuralaistensa kanssa. Hän antoi kaikille tiedoksi, että heidän ensi sunnuntaina pitäisi pukeutua kauniimpiin vaatteisinsa, sillä silloin tulisi vieraita Lontoosta. Kokit, soittajat ja silmänkääntäjät saivat käskyn tehdä parastansa, sillä odotettiin lempisultanan valistuneita vanhempia — rihkama-kauppiasta ja hänen vaimoansa.

(jatkuu)



Kirjallinen Kuukauslehti 6/1877.