Tunnettu norjalainen runoilija, Knut Hamsun on kirjoittanut seuraavan pätkän Landmandspostenin erään naistyövoiman tarjonnan järjestelyä varten perustetun Kristianian naisten kauppayhdistyksen hallituksen jäsenen pyynnöstä.
Ota tyttäresi pois kaupungista! Vaikka olisit kustantanut hänelle keskikoulu- ja kauppakoulukurssin, niin ota hänet nyt kotiin. Hän on tarpeeton kaupungissa, hän ikävöi maalle; hän oleilee 50 tai 100 kruunusta kaupungissa ja tulee kalpeaksi ja tyhjäksi, tuo hänet takaisin kartanoosi ja terveeseen elämään!
On vain muutamia harvoja talonpoikaistyttäriä, joilla on liikemiesverta suonissaan ja jotka voivat jättää maaseudun — mutta nyt on jo kauan aikaa ollut sääntönä, että kaikki lähtevät pois. Palvelijain apua heidän sijalleen ei ole saatu kullallakaan, mutta tyttäret jättivät kodin, tulivat hienoiksi muodinmukaisiksi ja sievisteleviksi. Talonpoika, tyttäresi on myöskin tässä erehdyksessä. Näyttääkö hän sinusta niin hienolta tiskin takana sakset nauhassa riippuen? Hänestä itsestään kai siltä tuntuu. Ja jos hän pääsee istumaan kassaan, ottamaan vastaan rahoja ja pistämään lappuja piikkeihin, niin on pikku Hanna tullut oikeaksi neidiksi.
Hän erehtyy vain niin perin pohjin. Hän ei ole tullut miksikään. Hänellä oli hyviä taipumuksia, mutta hän löi laimin ne. Hän olisi voinut oppia keittämistä, talonpitoa ja paistamista, mutta hän lensi kaupunkiin ja päätyi tiskin taakse kurjalla palkalla. Siellä on Hanna nyt, joka kuukausi pienempänä, kireän korsetin puristamana, korkeine kantoineen — nukke, joka on sahajauhoilla täytetty.
Ota hänet kotiin. Pue hänet uudelleen kunnollisiin vaatteisiin, joissa voi notkeasti liikkua, muistuta hänelle, että käsivarret ovat siksi, että niillä jotain tehtäisiin, opeta hänet jälleen tarttumaan lypsinkiuluun, sukkulaan ja lapionvarteen. Hänen ei pidä vaan uskotella, että on arvotonta tarttua jälleen luonnollisiin töihin. Pukki naapuripihalla näkee, että hän on tosiaankin tullut kunnolliseksi jälleen, tuo Hanna ja on omistamisen arvoinen.
Hän huomaa kyllä myöhemmin, että on toki yhtä suurta olla taitava emäntä talossa, kuin maleksia rihkamakaupassa ja odotella ostajia. Hän hymyilee, kun hän ajattelee taannoista "kehitystään" ja hän purskahtaa nauruun muistaessaan ostajia kiilloitettuja kaupunkilaisneitosia, jotka ovat täynnä teatteria ja sahajauhoja.
Takaisin maalle, pikku Hanna! Nyt keväällä tarvitsee isäsi kaikkien käsien avun. Alä pelkää tarttua vähän käsiksi miestenkin töihin, jos niin tarvitaan. Yhtä hienot naiset kuin sinä ovat tehneet sen ennen ja se on niinkuin ollakin pitää. Red River laaksossa näimme jokseenkin usein naisten ajavan maatalouskoneita. Me panimme merkille erään naisen kaukana vehnämeressä. Hän ajoi päivän toisensa perästä ja hänellä oli paljon niitettävää. Eräänä päivänä kun koneemme lähestyivät toisiansa, tuli hän luoksemme; hän oli kadottanut erään koneen osan. Hän oli nuori ja auringon paahtama, suuri miesten hattu päässään. Ennen hän oli ollut opettajatar pikkukaupungissa. Sitten oli hän mennyt naimisiin naapurifarmille ja auttoi nyt miestään työssä. Siinä ei kauan keskusteltu; hän lainasi puuttuvan osan ja palasi koneensa luo.
Tule kotiin takaisin, pikku Hanna! Kotipaikkasi kutsuu sinua. Ja muistatko, miten suloista itse asiassa on kotona? Kotipaikka on aina suloinen, siinä on isänmaan tuntua pienessä, kotoisuutta. Elukat ovat suuria ja lauhkeita, siellä on puita pihamaalla, puro, suuria ja pieniä kukkasia, kissa, kukko ja koira. Sinä menet maata hyvillä mielin ja väsyneenä ja nouset virkistyneenä aamun koitteessa. Saat maitoa juodaksesi ja puita uuniisi.
Kaupungissa on näitä ihanuuksia sinulla ollut heikonlaisesti. Mutta vielä kerran sinä olet liikaa kaupungissa. Siellä olet sinä niiden tyttöjen tiellä, jotka ovat syntyneet siellä ja joista ei ole maaseudun töihin. Kaupungissa on liian suuri kilpailu oksasta, jolla asut, ruuasta, jota syöt ja paikasta toimistossasi.
Toiselta puolen olet sinä kotikartanossasi välttämätön. Sinä annat vanhemmillesi lahjan kun matkustat heidän luokseen jälleen. Ja sillä hyödytät sinä sieluasi ja ruumistasi.
Knut Hamsun
Maaseudun Tulevaisuus 11-13/1918.
