Laulu myrskylinnusta.
Kirjoittanut Maksim Gorkij
Suomennos.
Harmaan, aavan meren yläpuolelle kokoaa tuuli myrskypilviä. Pilvien ja meren välillä liitelee ylpeänä myrskylintu mustan ukonnuolen kaltaisena.
Milloin viilettäen siivellä aaltoja, milloin taas nuolena kohoten pilviin kirkuu se, ja pilvet kuulevat riemua rohkean linnun kirkunassa.
Siinä kirkunassa on myrskynhimoa! Voimakasta vihaa, kiihkontulta ja voiton varmuutta kuulevat pilvet siinä.
Kalalokit voivottelevat myrskyä aavistaessaan, — voivottelevat, kiertelevät levottomina meren päällä valmiina kätkemään myrskynkauhunsa sen pohjaan.
Voivottelevat haahkatkin, heille, haahkoille, on elämäntaistelun nautinto tuntematon: ukkosen jyrähdykset säikyttävät heitä.
Tyhmä pingviini kätkee arkana rasvaisen ruumiinsa kalliolle ... Ylpeä myrskylintu vaan leijailee yksin rohkeasti ja vapaasti vaahdosta harmaan meren päällä!
Yhä alemmaksi merta kohden laskeutuvat synkät pilvet, ja laulavat aallot tanssivat korkealle ukkoselle vastuuseen.
Ukkonen jyräjää. Vihan vaahdossa ulvovat aallot, tuulen kera painiskellen. Tuossa tempaa tuuli aaltoparven vahvaan syliinsä ja paiskaa sen hurjalla raivolla täysin voimin kallioita vastaan särkien pirstaleiksi nuo smaragdinväriset röykkiöt.
Myrskylintu kiitää kirkuen ilmassa mustan salaman kaltaisena, nuolena puhki pilvien rientää, aaltojen kuohua siipeaä.
Hän kohoaa taas, pahanhengen tavoin kohoaa — ylpeänä, mustana myrskyn pahanahenkenä, — ja nauraa ja itkee ... Pilville hän nauraa, ilosta hän itkee!
Ukkosen vihassa tuo tarkkakuuloinen pahahenki jo kauan on kuullut väsymystä, hän on vakuutettu siitä, ett’eivät pilvet peitä aurinkoa, — ei, eivät peitä!
— Tuuli ulvoo … Ukkonen jyskää …
Sinisenä liekkinä hehkumat pilvijoukot syvän meren päällä. Meri sammuttaa kuilussaan ukonnuolet. Tulikäärmeiden kaltaisina kiemurtelevat heijastuneet ukonnuolet meressä, kadoten sitten.
Myrsky! Kohta riehuu myrsky!
Mutta rohkea myrskylintu kiitää ylpeänä salamoiden keskellä vihaisesti ärjyvän meren päällä. Välistä huutaa tuo voiton ennustaja:
— Riehukoon vaikka vielä kovemmin myrsky! ...
Mikkeli no 113 29.10.1902.
