Palveletko Jumalaa vai mammonaa?
Kirj. Leo Tolstoi.
(Suomennettu „Ateneumista”.)
„Ei yksikään palvelija taida kahta herraa palvella: sillä taikka hän yhtä vihaa ja toista rakastaa: eli yhdessä hän kiinni riippuu ja toisen katsoo ylön: ette taida palvella Jumalilta ja mammonata?” (Luukk. 16: 13).
„Joka ei ole minun kanssani, hän on minua vastaan: ja joka ei minun kanssani kokoo hän hajoittaa.” (Matt. 12: 30).
Suunnattomat alat maalipallon viljavimpia maita, jotka voisivat elättää miljoonia köyhiä perheitä, ovat käytetyt tupakan, viinirypäleen, ohran, humalan ja etenkin rukiin ja perunan viljelemiseen. Ja kaikki nämät kasvi- ja viljalajit käytetään väkijuomain valmistamiseen: viinin, oluen ja etupäässä paloviinan valmistamiseen. Miljoonat työmiehet, jotka voisivat tehdä paljon hyödyllistä työtä, ovat kaiken ikänsä päihdyttäväin juomain valmistamispuuhissa kiinni. Tiedetään kymmenennen osan Englannin työväkeä palvelevan olutpanimoissa ja viinapolttimoissa.
Mitä vaikuttaa juovutusjuomain valmistaminen ja käyttö?
Vanha tarina kertoo erään munkin kerran lyöneen vetoa paholaisen kanssa, ettei tämä pääsisi sisälle hänen kammioonsa. Munkki lupasi tehdä, mitä paholainen käski, jos tappaisi vedossa. — Paholaisen sanotaan muuttaneen itsensä haavoitetuksi korpiksi, joka vinkuen hyppeli munkin oven edessä, verinen siipi perässä raahaten. Munkin rupesi tulemaan sääli lintuparkaa, niin avasi kammionsa oven ja päästi korpin sisään. Silloin jättikin paholainen linnun hahmon, otti oman muotonsa ja sanoi kauhistuneelle munkille: „Saat valita yhden kolmesta rikoksesta, jotka sanon sinulle: sinun pitää tappaman, tekemiin huorin tahi juoman itsesi humalaan.” Munkki valitsi viimemainitun rikoksen, arvellen, että päihtymisellään hän vahingoittaisi ainoastaan itseänsä. Mutta humala veikin munkilta järjen. Hän lähti luostarin läheiseen kylään, teki huorin erään naimisissa olevan vaimon kanssa, jonka houkutusta hän ei humalapäisenä jaksanut vastustaa, ja viimein tappoi hän aviomiehen, joka rupesi hyökkäämään munkin kimppuun rangaistuksensa häntä pahanteosta.
Niin kuvaa tarina juopumuksen seurauksia, ja todellisuus vahvistuu oikeaksi sen, mitä tarina kertoo. Harvoin varastaa tai murhaa ihminen selväpäisenä.
Oikeustilasto näyttää, että 9/10 osa kaikista rikoksista tekevät humalaiset ihmiset. Meillä on erittäin selvä todistus siihen, että väkijuomat ovat syynä enimpiin rikoksiin. Muutamissa Pohjois-Amerikan valtioissa, joissa kaikki väkijuoman kauppa on kielletty, ovat rikokset käyneet harvinaisiksi. Tuskin kuulee puhuttavan murhista ja varkauksista, ja vankilat ovat tyhjinä.
Väkijuomain käyttöä seuraavat siis rikokset. Toinen seuraus on se vahingollinen vaikutus, jonka ne tekevät ihmisen terveyteen. Moneen kovaan ja tuskalliseen tautiin ovat väkijuomat yksinomaisena syynä. Onpa vielä nähty sekin, että tauti ahdistaa kovemmin väkijuomia nauttivaa ihmistä kuin ehdottomasti raitista. Senpä vuoksi edellinen maksaa korkeampaa henkivakuutusmaksoakin, kuin jälkimmäinen.
Väkijuomat siis synnyttävät rikoksia, turmelevat ihmisen terveyttä — ja päälle päätteeksi — sehän onkin kaikista kauheinta — pimittävät ja tylsyttävät ne ihmisen ymmärrystä ja nukuttavat hänen omaatuntoansa, ne tekevät ihmiset tunnottomaksi, tylsiksi, koviksi ja pahoiksi.
Paloviinan, viinin ja oluen puolustajat väittävät entiseen aikaan, että nämät juomat antoivat ihmiselle lämpöä, terveyttä ja voimia ja tekivät mielen iloiseksi ja keveäksi.
Mutta nyt on aivan selviä todisteita siihen, että sellainen väitös on kerrassaan perätön. Wäkijuomat eivät edistä terveyttä, sillä ne sisältävät väkevää myrkkyä — alkohoolia, ja kaikki myrkky on vahingollista. Ne eivät lisää ihmisen voimia, vaan päinvastoin alentavat hänen voimiansa. Raitis työmies on sekä nopeampi että parempi, kuin viinamies. Sotaväen marsseissa ja manöövereissä on nähty, että niissä kompanioissa, joissa miehille annetaan viinaa, on enimmän sairaita ja uupuneita.
Se lämpö taasen, joka viinalasista saadaan, on hyvin lyhytaikaista, ja tekee vaan ihmisen enemmän kylmän araksi. Joka vuosi palelee kuoliaaksi monta, monta ihmistä, jotka ovat hulluudessaan hakeneet paloviinasta lämpöä ja kylmän suojaa.
Väitetään viinin elähdyttävän ja ilahduttavan mieltä. Jokainen tietää kuitenkin, että se ilo, mikä humalasta lähtee, harvoin päättyy ilman kirouksia, tappeluita ja muita inhottavia tekoja, jotka ainoastaan häpäisevät ihmisarvoa.
Väkijuomat ovat siis sangen turmiollisia ihmiselle, ja tuntuu luonnolliselta, että jokainen hyvä ja järkevä ihminen ei ainoastaan itse luovu niiden käyttämisestä ja lakkaa niitä vieraillensa tarjoilemasta, vaan myös ryhtyisi kaikin keinoin työskentelemään tämän myrkyllisen nautintoaineen syrjäyttämiseksi pois käytännöstä. Valitettavasti ei ole asian laita sellainen. Ihmiset pitävät suuressa arvossa vanhoja tapoja ja tottumuksia, ja väkijuomain käyttäminen on jo niin juurtunut tottumus, että on meidän aikaan monta hyvää ja järkevää ihmistä, jotka eivät jaksa vapautua tottumuksestansa. Itse nauttivat he väkijuomia ja tarjoilevat niitä ja koettavat puolustaa menettelytapaansa kaikin tavoin.
„Juotakoon vaan kun ei päihdytä”, arvelevat he. Kuningas David sanoi: „viini virvoittaa ihmisen mieltä”. Kristus siunasi viinin Kaanaan häissä. Jos lakattaisiin väkijuomia nauttimasta, niin valtiolta kuivuisi yksi runsaimpia tulolähteitä. Viinilasi on tarpeen, ilman ei pidoissa eikä häissä ole oikeaa luonnottansa. Ja kun saan vieraakseni rakkaan ystävän tahi sukulaisen, tahi kun hyvästelen hänet, niin tottakai minun tulee tyhjentää lasi hänen onneksensa. „Raskas työ pakottaa meitä juomaan”, sanoo ruumiillisen työn tekijä. „Jos juommekin, emmehän vahingoita muita kuin itseämme, ja sehän on oma asiamme.” Emme ole siveydensaarnaajia, emme tahdo neuvoa ketään emmekä pyydä neuvoja keltään. „Emme me ole ensimmäiset juojat, emmekä liene viimeisetkään”, tuumivat kevytmieliset ihmiset. Niin päättelevät väkijuomainpuolustajat. Mutta heidän todistuksensa, joka vielä kymmenen vuotta sitten oli pätevä, ei enää tepsi. Ennen voitiin puolustaa väkijuomia. Uskottiin niitä terveellisiksi ja pidettiin viattomana nautintoaineina. Te tiedette niissä olevan hyvin väkevää myrkkyä. Juoppouden kamalat seuraukset, joita nyt näemme joka päivä edessämme, olivat silloin vielä tuntemattomat. Mutta nyt näemme ihmisten sadottain ja tuhansittain päättävän päivänsä ennenaikaisissa ja kauheissa tuskissa, kun väkijuomat ovat heille välttämättömäksi tarpeeksi. Näemme tuhansia kalpeita ja kuihtuneita vaimoja ja lapsia, jotka näkevät nälkää ja kärsivät puutetta, sen vuoksi että heidän miehensä ja isänsä ovat langenneet juoppouden kamalaan paheesen. Viini on viennyt lukemattomia naisia haureuteen, ja sadat ja tuhannet onnettomat, jotka täyttävät vankilat, on viini vietellyt rikoksiin.
Siksipä emme voikaan nykyaikaan sanoa että juominen tahi juomatta oleminen on oma, yksityinen asia, jossa kunkin on valta tehdä niinkuin haluttaa. Ei, tämä on yhteiskunnallinen asia ja koskee meitä kaikkia. Nyt ovat ihmiset jaetut kahteen leiriin. Toisaalla taistellaan sanoin ja teoin väkijuomain käyttöä vastaan, toisaalla koetetaan kaikin tavoin niitä säilyttää. Juodaan, kehotetaan muita juomaan, ja toivotaan esimerkkiä seurattavan. Tätä taistelua käydään kaikissa maissa, ja Venäjällä se on viimeisenä vuosikymmenenä käynyt erittäin kiivaaksi.
„Ja kun te teitte tämän tietämättänne, ette te syntiä tehneet”, sanoi Kristus.
Mutta nyt me tiedämme, mitä teemme ja ketä palvelemme väkijuomia nauttiessamme, ja jos yhtäkaikki edelleenkin juomme ja saatamme muita juomaan, niin ei mikään oikeuta menettelyämme. Sanotaan että viini oli esi-isillä välttämätön juoma pidoissa ja juhlissa, ja siksi on meidänkin sitä juhlatiloissa käytettävä. Mutta se ei ole oikea johtopäätös. Esi-isämme joivat, siksi että he eivät tienneet, mitä myrkyllistä ainetta viinissä oli. Väkijuomain käyttö oli heillä tapana, jonka huonoja puolia ei tunnettu. Tiedämme kuitenkin, että he luopuivat tavoista, jotka huomasivat turmiollisiksi ja pahoiksi. Vapautukaamme mekin esi-isien tavoin kustakin pahasta tavasta. Ja kun tiedämme viinin olevan myrkkyä, pahaa, joka vie uhrikseen tuhansia ihmisiä, voimmeko tarjota sitä myrkkyä rakkaalle ystävällemme?
Tavallisesti tuomitaan ja halveksitaan niitä Bakkuksen palvelijoita, jotka kapakoissa ja ravintoloissa juovat itsensä humalaan, ja jotka silloin ovat niin paheensa orjina, että uhraavat sille kaikki. Mutta sitä ei pidetä minään, että kotona joka päivä kohtuullisesti käyttää väkijuomia ja toisinaan hyvän tavan mukaan tarjoilee muillekin niitä. Sellaista ihmistä voivat kaikki kunnioittaa. Ja kuitenkin hän on enemmän moitittava kuin juoppo. Juoposta on tullut juoppo ainoastaan sen kautta, että kohtuuden mies on esimerkillänsä houkutellut hänet juomaan. Juoposta ei olisi ikinä tullut juoppo, jollei hän olisi nähnyt kaikkien kunnioittavan ihmisiä, jotka nauttivat väkijuomia. Nuorokaiset, jotka eivät ole koskaan maistaneet tippaakaan viiniä, juovat ensi kerran juhlassa jonkun tuollaisen kohtuuden miehen luona, joka ei koskaan juovu, mutta joka pitää väkijuomat välttämättöminä muutamissa tilaisuuksissa. — Se, joka käyttää väkijuomia, — käyttäköönpä kuinka kohtuullisesti ja kuinka harvoin tahansa — tekee raskaan synnin, sillä niin viettelee niitä, joista on sanottu: „Voi sitä, joka pahentaa yhden noita pienempiäni.”
Miettikäämme vaan, että jokainen lasi, jonka juomme, vie eteenpäin asian, jonka uhriksi ihmiskunnan parhaita voimia on sortunut, ja että väkijuomista luopumalla me edistämme Jumalan ja oman sielumme asiaa. Jos vaan tämän täysin käsitämme, niin ei viinillä ole valtaa meihin, eikä juoppoja ole enää maailmassa.
Ja siis lukija, kuka oletkin: jos olet nuorukainen, vasta valmistaudut elämän taisteluun, tahi täysi-ikäinen mies tahi nainen, joka jo toimit elämässä, tahi vanhus, joka pian tulet tilille teoistasi, rikas tahi köyhä, ylhäinen tahi alhainen, kuka oletkin, nyt et enää voi kuulua kahteen leiriin, vaan on sinun valittava toinen, joko taisteltava väkijuomia vastaan tahi niiden puolesta, palveltava Jumalaa tahi mammonaa.
Nuorukainen! Jollet ole vielä viiniä maistanut, pelkää sitä kuin kuolemaasi. Et ole vielä viinillä myrkytetty, eikä se vielä houkuttele sinua. Puhtaana ja vapaana! Älä usko viinistä lähtevän iloa. Sinulla on oikea puhdas ilo jokapäiväisenä ja hetkisenä vieraana, sillä olet nuori. Viini samentaa vaan nuoruudeniloa ja tekee sen luonnottomaksi ja pahaksi. Ja vältä kaiken mokomin viiniä sen vuoksi, että se pimentää jälkesi ja lamauttaa tahtosi, sillä sinä olet selvän ymmärryksen ja lujan tahdon tarpeessa, voidaksesi vastustaa kiusauksia, jotka ovat monet ja suuret sinun ijälläsi. Juovuksissa teet teon, jota et selväpäisenä ole ajatellutkaan. Miksi menisit sellaiseen vaaraan?
Lukija! Jos taas olet täysikäinen mies, jolla on tapana väkijuomien käyttö, luovu siitä tavasta niinkauvan kuin vielä voit, muuten saatat joutua sen orjaksi, ennenkuin aavistatkaan, ja sinustakin tulee yksi lisää juoppojen lukemattomaan joukkoon. Kaikki ovat he alkaneet niinkuin sinäkin. — —
Mutta vaikka koko ikäsi voisitkin pysyä kohtuullisena väkijuomien nauttijana, niin juomisellasi ehkä teet nuorimman veljesi, lapsesi tahi vaimosi juopoksi. Kuka tietää jaksavatko he, niinkuin sinä, vastustaa viettelystä. Ja muista etenkin se, että sinun on opastettava ja opetettava niitä, joiden tukena olet elämässä. Olet miehuutesi parhaissa voimissa, toimit yhteiskunnassa ja sinun tulee olla omaistesi esikuvana. Ja sinä tiedät, ettei viinistä ole kenellekään mitään hyötyä, vaan päinvastoin suurinta vahinkoa, ja sen vuoksi ei sinun auta orjallisesti matkia isiäsi ja esi-isiä — ostaa väkijuomia, juoda itse ja tarjota muille — vaan sinun on luovuttava tästä turmiollisesta tavasta. Älä pelkää väkijuomista luopumallasi joutuvasi ystäviesi nauruksi tahi loukkaavasi heitä. Monin paikoin on jo ruvettu korvaamaan väkijuomia maukkailla ruokalajeilla ja hyvillä alkohoolittomilla juomilla. Ainoastaan tyhmät pitävät tätä omituisena, mutta hekin tottuvat siihen pian ja huomaavat tämän uuden tavan ansaitsevan kaikkea kannatusta.
Ja lopuksi lausun sinulle, vanhus, joka tänään tahi huomenna joudut Jumalan eteen vastaamaan teoistasi. Et ole voinut pitkän elämäsi ajalla olla huomaamatta, kuinka paljon pahaa viini on tuottanut. Jos siitä huolimatta yhä vaan käytät viiniä ja tarjoat tätä myrkkyjuomaa nuorille, kokemattomille ihmisille, sen sijaan että sanoilla ja käytöksellä vierottaisit heitä siitä, niin teet raskaan synnin.
„Voi maailmaa pahennusten tähden; pahennuksen piti tulla maailmaan, mutta voi sitä jonka kautta se on tullut”.
Ymmärtäkäämme vaan, ettemme väkijuoma-asiassa voi asettua välittävälle kannalle, vaan on meidän joko halusta tahi pakosta valittava toinen: palveltava Jumalaa tahi mammonaa.
„Joka ei ole minun kanssani, niin on minua vastaan: joka ei minun kanssani kokoo hän hajoittaa.”
Uuden Suomettaren Juttu-tupa no 50/1898.
