Kuningas ja paita.
Leo Tolstoi
Suomennos Jokamiehen Viikkolehdelle.
Olipa kerran kuningas, joka sairastui kovasti.
”Minä lahjoitan puolet kuningaskuntaani sille, joka parantaa minut”, sanoi hän.
Kaikki maan viisaat miehet kokoontuivat silloin neuvottelemaan, miten he parantaisivat kuninkaan, mutta eivät keksineet mitään keinoa.
Eräs heistä selitti vihdoin, että olisi mahdollista pelastaa kuningas.
”Jos löydettäisiin joku onnellinen ihminen ja otettaisiin hänen paitansa ja pantaisiin se kuninkaan ylle, niin hän paranisi”.
Kuningas lähetti sanansaattajansa etsimään onnellista ihmistä. Sanansaattajat samosivat ympäri maata, löytämättä etsittäväänsä. Ei ollut ainoatakaan ihmistä, joka olisi ollut tyytyväinen ja onnellinen. Joku oli rikas, mutta sairas, toinen terve, mutta köyhä, kolmas sekä rikas että terve, moitti puolisoansa, neljäs lapsiansa. Kaikilla oli jotain toivottavaa.
Eräänä iltana kulki kuninkaan poika erään köyhän majan ohitse ja kuuli jonkun sisällä sanovan:
”Jumalan kiitos, nyt olen työskennellyt itseni väsyksiin saakka, syönyt tarpeekseni ja voin pannalevolle! Mitäpä muuta toivoisinkaan?”
Kuninkaan poika tuli kovin iloiseksi. Hän käski heti mennä hakemaan miehen paitaa ja antaa siitä rahaa niin paljon kuin mies halusi.
Lähetit kiiruhtivat onnellisen miehen luo ja tahtoivat ostaa hänen paitansa. Mutta mies oli kovin köyhä — hänellä ei ollutkaan paitaa.
Jokamiehen ja joka naisen viikkolehti n:o 4 1.2.1908.
