(Kansan Toverille).
Lieventävä asianhaara.
— Hyvat herrat — sanoi kaunopuhelias asianajaja oikeuden jäsenille — te muistanette että syytetty on kuuro ja että omantunnon ääni sentähden turhaan puhun hänelle.
Kiskomista
Maalaisneito saapuu markkina-aikana kaupunkiin ja lähtee hammaslääkärille vedättämään hammastaan. Se tehdään taitavasti ja hyvin nopeasti.
— Paljoko olen velkaa?
— Kolme markkaa.
— Mutta meidän kylän seppä otti ainoastaan 50 penniä, kun vedätin hampaan, ja häneltä meni siinä aikaa yli puoli tuntia.
Epätietoista.
— Ovatko nuo kaksi herraa veljeksiä?
— Toinen kyllä on, mutta toisesta en tiedä varmaan.
”Kapitalistista tunnottomuutta.”
— Makaamaanko te tänne tulettekin, — nuhtelee toimituspäällikkö virkamiestä, joka oli nukahtanut työpöytänsä ääreen, pää painuneena asiapaperien päälle.
— Suokaa anteeksi, lapsi itki yöllä niin kovin, että en saattanut silmäänikään ummistaa.
— No, tuokaa se sitten mukaanne tänne, jotta se pitäisi teidät päivälläkin valveilla!
Itserakkautta.
Eräs mies ihailee niin suuresti itseään että hän tuonoin huudahti:
— Oi, jospa olisin se nainen, jolla on onni päästä vaimokseni!
Lyseossa.
Historian-opettaja:
— Mitä on teillä sanottavaa Julius Caesarin kuolemasta.
Oppilas (murhetta ilmaisevin kasvoin):
— Että tunnen sen johdosta vilpitöntä surua.
Odotti parempaa.
— Kuules, Kalle, minkätähden vietät niin peijakkaan rehellistä elämää nykyään?
— No, näetkös, odottelen kunnes uusi vankila valmistuu — vanha on niin kovin ränsistynyt ja kurja.
Ilkeää.
Sunnuntaijääkäri:
— Minkä panisin nimeksi teokselleni, jossa kuvailen metsästysseikkailujani?
Ystävä:
— Suuret keksinnöt!
Pulassa.
Äskettäin alkoi Yhdysvalloissa ilmestyä uusi ruotsinkielinen lehti, jonka ensimmäisessä numerossa oli seuraava huomautus:
”Lehdemme ensimäisen numeron julqaisemisda on qohdannut hyvin iqävä vaikeus. Se qirjasindehdas, jolda dilasimme qaiqqi qirjaqqeemme, unohdi varusdaa meidä ”kovalla d:llä” ja ”qoolla” ja qestää neljä viisi viiqqoa, ennenquin saamme niidä. Olemme sähqödeidse dilanneed noida qirjaqqeida ja meillä on paqqo ododdaa qunnes dulevad. Dämä ei ole midään leiqqiä meildä, vaan dodinen qiusa.”
„Qiusallinen” pula se kyllä on, varsinkin kun koko lehti on mitä kirjavimman näköinen.
Kansan Toveri n:o 3 15.2.1900.
