Maalaisnuorisolle.
Taas on pitkien puhteiden aika palo Pohjolassamme, on pimeän ja vihaisten viimojen aika. Aamuhämy on kiinni iltahämyssä ja sumu-usvana näyttäiksi vaan päivä.
Lyhyt on nyt päivän aika, mutta sitä pitemmät ovat aamu- ja iltapimeät. Nyt jos koskaan on aikaa hakea huvitusta hyvästä kirjallisuudesta ja siten viettää ja hyväkseen käyttää pitkiä puhteita. Kuinka usein kuluvatkaan puhteet tyhjää toimittaessa ja jaaritellessa joutavia juoruja, joista ei sielu jalostu eikä sydän lämpene! Ja kuitenkin haluaa nuori mieli jotakin vaihtelevaa arkipäivän elämästä poikkeavaa ja ellei se hyvään päin pääse kääntymään, hakee se huvitusta pahasta. Nuorisoseura aate on itsestään hyvä ja suureen ja jaloon tähtäävä, mutta n. s. ei voi jäseniänsä kasvattaa, ellei nuoriso itse, jokainen kohdastaan, pyri siihen ihanne maailmaan, joka on nuorison kaunistus. Ei n. seuran iltamat ohjelmineen isostikaan parantele kasvatuksen arpia, eikä kirkasta jaloa maailmankatsomusta, ellei nuoriso itse tahdo kylvöjä kostuttaa. Kuinka paljon onkaan nuorisossa velttoutta ja suoraa välinpitämättömyyttä! Kuinka miettääkään maaseudun nuorisokin vapaa-aikansa ja varsinkin pitkät talviset puhteet! Raittia kaha käteen juoksemalla tai enemmän tai vähemmän sopimalla tavalla.
Mutta hyvä kirja on verraton kumppani ja ohjaaja elämän tiellä. Joutohetken täyttäminen kirjan ääressä, on kullan kallis ja nuoren mielen virvoitus. Mikä onkaan suloisempaa, opettavampaa kuin hämyn tullen — ja päivän töitten päätyttyä — ottaa hyvä kirja katseltavakseen. Se on ruumiin lepoa ja sielun rauhaa. Arkinen maailma pienine vastuksineen unehtuu ja sydän laajenee käsittämään ihmiskohtaloita, oppii rakastamaan ihmiskuntaa ja avartuu näkemään elämää oikeassa valossa. Kirjava ihmiselämä vilisee sielun silmäin ohi, mutta sydämen pohjalle jääpi aina jotain, joka elämän ajan siellä pysyy.
Maalaisnuoriso! Tunnetteko tehtäväänne, tunnetteko isänmaatanne Suomea! Tunnetteko, — tiedättekö, että tämä maa on meidän lämmin ja rakas kotimme, jonka hyväksi meidän kaikkien on parhaamme pantava. Suuri vainaja Z. Topelius sanoo, että tämä maa voi elättää kaksitoista miljoonaa ihmistä, jos kaikki tämän maan pojat ja tyttäret täyttävät velvollisuutensa ja kantavat kortensa sen hyväksi.
Maalaisnuoriso on juuri se voima, josta maan parhaat mehut vuotavat. Se on se terve lähde, jonka vesi kirkkaana pitäisi virrata elämän suureen mereen, virrata puhtaana ja voimakkaana, myötäleissä vilkkaiksi virroiksi muodostuen.
Aika rientää, ottaa askeleensa eikä nuoriso saa jäädä tienhaaraan. Nuorison täytyy seurata aikaansa ja, valveella ollen, sen merkeistä vaariin ottaa.
Ja nykyinen aika vaatii nuorisolta enemmän kuin olleilta sukupolvilta. Voima, joka on ollut kätkettynä korpeihin ja erämaihin, on otettava liikkeelle maansa ja kansansa hyväksi. Herätys parempaan on kohisevana koskemana käyvä maalaisnuorison rivien läpi.
*
Nykyjään on verrattain helppo itse kullakin hankkia hyvää kirjailisuutta. Suuria varojakaan se ei kysy, kun yhteisvoimin ryhdytään työhön. Lukurenkaita perustamalla y. m. voisi kunkin kyläkunnan nuoriso saada opettavaa lukemista pitkien puhteiden ratoksi. Mikä olisi opettavampaa kuin se, että kylän nuoriso kokoontuisi yhteen iltaa viettämään. Joku sopiva kirja otettaisiin luettavaksi. Sen sisällöstä keskusteltaisiin ja jokainen saisi lausua mielipiteensä.
Semmoiset hetket varmaankin olisivat omiaan kasvattamaan nuorisoa, samalla kun ne Iaajentaisivat mielikuvituksen piiriä.
On olemassa nuorisoa, joka kehuu kuuluvansa nuorisoseuraan, laulaa isänmaallisia lauluja, mutta lämpenee harvoin muusta kuin tanssista. Sellainen nuoriso on kuin kellastunut lehti, joka pian puusta putoaa. Se ei saa koskaan kylläänsä huvista, kun sen aatteellinen maailma on pimeä. Ei nuorisonkaan elämä saa olla aivan iloa ja riemua. Sillä pitää olla vakavat puolensa ja sen täytyy varhaisesta nuoruudesta ruveta tekemään pohjaa, jolle se tulevan elämänsä rakentaa.
Ja isänmaa tarvitsee kaikkien poikiensa ja tyttäriensä hellän huolen ja sen tulevaisuus on nousevan nuorison käsissä.
Monilla seuduin näkee siroa, hyvin puettua nuorisoa. Ilokseen näkee heidän käyvän ulkonaisesti sivistyneestä ihmisestä, mutta merkillisen köyhä on heidän sisäinen maailmansa, onpa niin köyhä, että jos asianomaiset itse sen tietäisivät, he varmaan pukeutuisivat säkkiin.
Miksi on niin?
Ei ole ollut halua eikä tahtoa kaunistaa henkistä elämäänsä samoin kuin on ollut halu vaatetuksen suhteen kaunistua. Ei ole ollut tahtoa pyrkimään tietojen lähteelle, vaikka tie sinne on viitotettu ja hyvä. Harva tuntee oman maan kiriallisuutta, vielä harvempi on siitä innostunut ja löytänyt kaunista kirjan lehdiltä.
Nuoriso! Lukekaa mitä tämän maan parhaat pojat maansa luonnosta ja kansasta kertovat!
Te huomaatte heräävänne ja tunnette sisällisen köyhyytenne ja iloton elämänne saapi sisältöä. Ei näytä tämä enään kylmältä ja autiolta, vaan on se kirkas-silmäinen äiti joka lapsiensa rakkautta janoaa.
Pitkät puhteet ovat alkaneet. Käyttäkää niitä hyväksenne!
Olette huomaava että kun kevät koittaa ja valon aita saapuu, on mielenne toinen, kuin oli syystalven pimeinä päivinä. Muuttolinnun liverryksessä kuulette iloisen säveleen ja vavahtelevassa sydämessänne kajahtaa riemu siitä, että teillä on isänmaa — isänmaa, jonka eteen pitää kaikki uhrata, — paitsi isänmaata, — sanoo Deak.
Liitto no 138 30.11.1909.
