Viisas Box.
Arvokkaassa saksalaisessa aikakauskirjassa ”Die Gartenlaube” on toht. K. Russ julkaissut erään kirjoituksen, jossa hän kuvaa Box-nimisen koiran viisautta, mikä tuntuu miltei uskomattomalta. Hänen kuvauksestansa otamme tähän lukijaimme huviksi muutamia otteita:
Kunakin aamuna kun huoneet ovat siivottavat, tarttuu Box, mitään käskyä odottamatta, hampaineen lattiamattoihin, ja kuljettaa ne yksitellen kyökkiin tomuutettaviksi. Jos niin vaaditaan, vie hän sinne myöskin luudat, tomuharjat, pyyhinräsyt y. m. Kaikki nämä esineet, jotta hän hyvin tuntee, ja joiden suhteen hän ei koskaan erehdy, löytää hän aina niiden pitopaikoista, ja jos joku niistä on ylempänä naulassa, hyppii hän seinää vasten siksi, kunnes saa sen irti siitä.
Kun joku perheen jäsenistä palajaa kävelyltään kotia, tuo Box heti esille tohvelit ynnä muut mitä sisässä-ollen käytetään eikä koskaan pety eri henkilölle kuuluman vaatekappaleen suhteen.
Kellon lyötyä illalla, nousee koira tilaltaan; rientää kyökkiin ja haukkuu kunnes saa kyökkipiian emännän luo tiedustelemaan mitä lajia illalliseksi on laitettava. Hän tietää nimittäin silloin pääsemänsä ulos kadulle.
Boxin huvituksiin kuuluu matkustaminen rautatiellä. Mutta vaunuissa ajeleminen on hänelle myöskin mieluista. Usein tapahtuukin, että hän kotimatkallaan, kun ensin on tarpeekseen mellastellut tovereinsa kanssa ja tuntee väsymystä, hyppää tyhjiin ajoneuvoihin, ajaen siten pitkät matkat ilmaiseksi.
Jos hän ei ole millään asioilla, kuljeksii hän kernaasti pitkät ajat kaduilla ja antautuu silloin usein toisten koirien kanssa otteluihin, jolloin useasti kaulapanta, kuonokoppa, nimimerkki y. m. häviävät. Elämänsä 10 vuoden aikana on hän jo viidesti joutunut koiratappajan kynsiin ja ainakin parikymmentä kuonokoppaa on hän jo ennättänyt kadottaa, joten Box siinäkin suhteessa on herrallensa tullut hyvin kalliiksi.
Ihmeteltävää älyä osoittaa Box tajuessaan sunnuntaipäivän merkityksen. Sen sijaan kun hän kunakin aamulla kellon lyötyä ½ 7 seisoo makuukamarin ovella, ilmoittaen äyhkien läsnä-olonsa — käpälillä raapiminen on häneltä kielletty —pysyy hän sunnuntaisin aivan hiljaa ja odottaa kärsivällisesti siksi, kunnes talon asukkaat rupeavat liikkumaan. Sunnuntaisin ei hän tavallisesti myöskään syö mitään, luultavasti siitä syystä kun pelkää isäntäväkensä hänen syödessänsä menevän pois, joten hän kadottaisi hartaimman huvituksensa päästä mukana kävelylle. Hän tietää aivan hyvin konttoorin suljetuksi sunnuntaisin, sillä jos pyhänä mielitään lähettää hänet sinne, niin ei hän ollenkaan tottele.
Iltasin kun talonväki paneutuu levolle, tekee Box samoin. Itse hän noutaa peitteensä määrätyltä paikalta ja odottaa siksi kunnes joku tulee häntä peittämään.
Kiitosten ja nuhteiden suhteen on hän hyvin herkkätuntoinen. Palveluksen tehtyään odottaa hän aina kiitosta osaksensa. Jos se unhoitetaan, saattaa tapahtua, ettei hän ensi kerralla ota korviinsakaan jos hänelle jotakin käsketään.
Sävyisänä ja sivistyneenä koiralla, ymmärtää Box tehdä eron eri ruokalajien välillä. Kun esim. hänelle ilmoitetaan, että hän tänään tulee saamaan jäneksenpaistia, lipoittelee hän heti kieltänsä. Raakaa lihaa syö hän ainoastaan kun se on suoloilla ja pippurilla hyvin maustettu. Vaikka hän ruuassa ylimalkaan on hyvin kohtuullinen eikä ollenkaan niin perso kuin koirat tavallisesti, nauttii hän kumminkin miltei kaikkia mitä eteensä saa. Omituista on, ettei hän kärsi kananlihaa, vaikka hanhenpaisti ja mikä muu liha hyvänsä kelpaa hänelle joko keitettynä tahi paistettuna. Makeisiin, niinkuin sokeriin, leivoksiin y. m. ei hän kajoa; mutta piparikakkuja ei hän kumminkaan halveksi.
Mihin kaikkihin ei ole kukaan häntä opettanut, vaan on hän seurustellessaan ihmisten kanssa itsestään oppinut nuo temput.
Savo-Karjala no 101 28.12.1888.
