XX luku.
Rouva Eugenie Raguinot oli hyvin kunnianhimoinen nainen, mutta pohjaltaan oli hän kummin sydämellinen äiti.
Hänen onnistui lopultakin näyttää tyytyväiseltä, vaikka hän tiesi, että kaikki hänen korkealle pyrkivät unelmansa ylhäisestä aristokratiasta olivat haihtuneet tyhjään molempien nuorten tyttöjen itsepintaisuuden tähden.
Tämän tiedon sai hän juuri sinä hetkenä, kun Erik Andersson ja Pierre de Sabran yhdessä, täynnä hyvää tuulta, saapuivat ilmoittamaan itsensä „vankilasta laskettuina”.
Hän ei ollut valmistautunut ollenkaan tätä tapahtumaa varten, ja onnettomuudeksi oli hän lyönyt laimin antaa kaksoisille tarpeellisia määräyksiä.
Olisiko hän sitten tällä toimenpiteellä saavuttanut toivottua menestystä, on hyvin epätietoista, sillä kun kierre astui sisään, lenti neiti Marguerite ilosta huutaen häntä vastaan ja heittäytyi hänen levitettiin syliinsä ilman mitään enempiä selityksiä.
Yhtä vähän voi hän estää sitä, että neiti Blanche ja maalari astuivat kohta käsi kädessä hänen luokseen, pyytääkseen hänen äidillistä siunaustaan lemmenliitolleen.
Kun hän kaikessa turhamaisuudessaan oli viisas nainen, näytti hän, selviydyttyään hämmästyksestään, niin iloiselta ja tyytyväiseltä, kuin ei hän koskaan olisi loistavampia vävypoikia toivonutkaan.
Mutta eräs katkera pisara putosi kumminkin hänen tyytyväisyytensä maljaan. Ja se oli tuo onneton juttu, että hänen satatuhatta frangia, jotka hän oli antanut ruhtinas Rasuminille tämän „1900 vuoden historiallista venäläistä näyttelyä” varten, olivat mennyttä kalua.
Tuo suuremmoinen näyttelytuuma oli valitettavasti kadonnut kuin tuhka tuuleen.
Ladislaus Osinski oli vangittu juuri kun hän saapui kuolleen ruhtinas Rasuminin asunnosta loistaviin toimitushuoneisiinsa avenue de Messinan varrella, eivätkä hänen valtavat vastaväitteet voineet estää sitä, että hän lyhyen kuulustelun jälkeen vietiin vankilaan, mistä hän kaikista merkeistä päättäen ei tulisi pääsemään pois moneen vuoteen.
Ensimäisten tutkimusten tarkoitus oli saada selville hänen vehkeensä Pierre de Sabrania ja Erik Anderssonia vastaan, mutta pian joutuivat hänen omat liikehuijauksensakin tarkemman tutkinnon alaisiksi. Ja näitten oikeudellisten tutkimusten tulokset olivat sekä puolalaiselle että herra Salazatille sangen raskauttavia.
Tuo viisas keinottelija ja hänen vielä viisaampi tyttärensä olivat kai, saatuaan kuulla Rasuminin kuolemasta ja Ladislaus Osinskin vangitsemisesta, tehneet pikaisen päätöksen, sillä kun tutkintatuomarin tuli ensikerran kuulustella herra Ambroise Salazatia, kävi selville, että hän tyttärensä sekä liikkuva omaisuutensa mukanaan oli lähtenyt Ranskan pääkaupungista.
Kreivi Bourmontkin teki joitakin päiviä de Versignyn perheen sovinnon jälkeen sen havainnon, että Pariisin ilmasto ei ollut hyvä hänen heikolle terveydelleen.
Hän päätti lähteä matkoille ja viettää talven Etelä-Ranskassa. Vävypoikansa kanssa tekemän sopimuksen mukaan ei hän kumminkaan saanut viipyä lyhempää tai pitempää aikaa Nizassa eikä sen ympäristöllä — arvattavasti koska Guy de Versigny pelkäsi, että Monacon ruhtinaskunnan kaunottaret voisivat olla liian houkuttelevia tuolle vanhalle herralle.
Louhi n:ot 24-25 26.-28.2.1903.
