Ihan kuin ihminen.
Kun keisari Aleksanteri I kesällä 1818 matkusti läpi Suomenmaan, Kajaanin ja Oulun kautta Tornioon asti sekä sieltä rautateitse Turkuun ja Tampereellekin, herätti hän lempeydellään joka paikassa kaikkien kansalaisten ihastuksen ja rakkauden tunteet liekkimään. Niinpä matkallaan Karjalan ja Savon kautta Kajaaniin seurue seisattui muutaman majatalon tanhuvilla. Talon emäntä tahtoi nähdä keisaria, joka lomaili vaunuissaan. Eukon harras toivomus ilmoitettiin hänen majesteetilleen. Empimättä oli audiensi oitis vapaana ja emäntä niijaillen, notkistellen, sormet ristihin sovitettuina läheni vaunua ja kumartui kuomun ovesta katsomaan. Ihastuneena ja ihmeissään puki emäntä sydämensä tunteet sanoiksi:
„Kaunis on keisari ylen. Ihan on kuin ilman ihminen. Jumalapa vaan siunatkoon ja varjelkoon!”
Nämät sanat tulkittiin majesteetille, joka iloisella mieltymyksellä otti huomioonsa eukon yksinkertaisista sanoista varsinkin tuon, että hän näytti aivan ihmiseltä ja kerrotaan korkean vieraan lausuneen tyytyväisyytensä ilmaisun ohella, että Suomen kansa saapi hänet aina tuntea oikeana ihmisenä.
Ylevät sanansa, jalot tekonsa sitä todistavatkin. Samalla matkallaan Tammerkosken saarekkeella seisoen, lausuin tuon tehdaskaupungin syntysanat, koskien kuohuvat aallot ihmisiä palvelemaan ja vähää myöhemmin (1821) saikin, tuo kaupunki vapaakaupungin oikeudet, muita lausumiaan suuria syntysanojaan mainitsematta.
J. W.
Nuori Karjala n:o 8 1.5.1899.
