Kolme sormusta.
Persialainen satu.
Monta satoa vuotta sitten eli Teheranissa sangen rikas ja arvossa pidetty mies. Tuhlaavaisella elämällä hän kuitenkin menetti kaikki rahansa, niin että hiin kuollessaan jätti jälkeensä vaan sen verran varoja, että hänen kolme poikaansa voivat toimittaa hänet kunnialla hautaan.
Muutama päivä hautauksen jälkeen avattiin vainajan testamentti poikain ja tuomarin läsnä ollessa. Testamentissa kertoi vainaja aikoneensa hävittää kaiken omaisuutensa, mutta hänen sairautensa aikana oli muuan velallinen maksanut takaisin 1,000 kultarahaa, joita vainaja ei ehtinyt hävittää, vaan antoi ne tuomarin hoidettavaksi. Niinikään ilmoitti vainaja, että ainoastaan yksi pojista oli hänen, muut kaksi olivat ottopoikia. Mutta kun hän rakasti heitä kaikkia yhtä paljon, ei hiin tahtonut itse määrätä, kuka nuo 1,000 kultarahaa oli saava, vaan jätti sen kohtalon ratkaistavaksi. Hän oli sentähden käskenyt tuomarin antaa heille itsekullekin kultasormuksen, jonka saatuaan heidän olisi 3 vuotta liikuttava maailmalla ja sitte saavuttava tuomarin luo, joka ratkaisisi kelle rahat on tuleva.
Pojat saivat kukin sormuksensa, syleilivät toisiaan ja erkanivat kukin haaralleen.
Kolmen vuoden kuluttua he taas olivat tuomarin luona.
— Missä on sormuksesi? kysyi tuomari ensimäiseltä.
Tämä ojensi esiin oikean kätensä, missä isän sormus kimalteli, ja sanoi:
— Tämä sormus on tuottanut minulle onnea. Minulla on kukoistava kauppaliike ja menestys seuraa kaikkia yrityksiäni.
Sitte kysyi tuomari toiselta pojalta sormusta.
— Tässä se on, vastasi tämä viitaten puneeseen, josta sormus riippui hänen kaulassaan. Se on tuottanut minulle onnea: minulla on oma koti ja oma talo.
Tuli kolmannen veljen vuoro.
— Missä sinun sormuksesi on? kysyi tuomari.
Nuorukainen tuijotti ensin vaieten maahan, sitte nosti hän silmänsä ja ujostelematta vastasi.
— Ankara herra, älä vihastu... sormuksen olen — pantannut!
Silloin tuomari ojensi hänelle nuo 1,000 kultarahaa sanoen:
— Siitä tunnen sinut! Sinä olet isäsi oikea poika! Ota rahat ja onneksesi olkoon!
Lukutupa n:o 1 16.1.1903.
