Pietari Suuri ja Puolan kuningas Aukusti Suuri olivat tunnetut tavattomista voimistaan.
Kerran oli Aukusti kutsunut Pietarin päivällisille. Aterian aikana huomasi Aukusti, ettei hopealautanen hänen edessään ollut täysin puhdas ja käänsi sen kääröksi, jonka viskasi taakseen. Pietari, joka luuli, että kuningas täten tahtoi hänen läsnäollessaan näyttää voimiaan, väänsi hänkin vuorostaan lautasensa, möhkäleeksi, jonka laski pöydälle eteensä. Nytpä Aukusti tulistui ja murensi suuren hopeavadin kämmeniensä välissä. Pietari ei tahtonut hänkään olla huonompi, vaan menetteli samoin erään toisen vadin kanssa. Koko hopeinen pöytäkalusto olisi kaiketi joutunut tämän omituisen keisarillis-kuninkaallisen kaksintaistelun uhriksi, ellei Pietari sitä olisi lopettanut lausumalla.
«Veli Aukusti, me väännämme ja murramme hopeata, niin että kelpaa katsella, mutta olisipa hyödyllisempää, jos koettaisimme taivuttaa Ruotsin rautaa.« (Hän tarkoitti Kaarle kuningasta.)
Toisella kertaa, kun molemmat hallitsijat oleskelivat Thornin kaupungissa ja huvikseen katselivat härkätaistelua, tahtoi Aukusti näyttää tsaarille, että hänellä paitsi voimaa oli uskallustakin. Hän näet tarttui toisella kädellä raivoavaa härkää sarvesta, toisella hän veti miekkansa ja löi yhdellä iskulla härän pään poikki. Silloin Pietari käski tuoda jotenkin paksun kangaskäärön. Pietari viskasi sen ilmaan, veti miekkansa ja ennenkuin käärö vielä oli ehtinyt maahan, halkasi hän sen yhdellä iskulla. Aukusti koetti kyllä tehdä samoin, mutta ei harmikseen onnistunutkaan.
Jokamiehen ja joka naisen viikkolehti n:o 22 6.6.1908.
