Pullin kamarissa.
Hauska mies tuo Pulli.
Hän asuu kylän keskellä, elelee huoletonta vanhan nuoren miehen elämää ja makailee kesät talvet työtönnä. Ja elää kuitenkin. Mutta hän osaakin supistaa menonsa tulojensa mukaan ja siltipä ei miehellä ole penniä velkaa kenellekään.
Lauantai-illoin, sunnuntaisin ja varsinkin römppäviikolla on hupaista Pullin kamarissa. Sinne kokootuu kylän nuorta väkeä kujeilemaan ja ilvehtimään. Römppäviikolla varsinkin.
Nuorimmat kylän rengit ovat Pullin parhaita ystäviä. Ja Pulli osaakin asettua sille kannalle, että voipi vieraitansa miellyttää.
Römppäviikolla on Pullilla monenlaista hauskaa, on ”renkaanheittoa” on ”Viipurissa käyntiä” ja ”Moskovasta pikanellin nountia”. Niitä urheiluja saavat renkipojat puuhata vissiä maksoa vastaan Pullille.
Tässä viime römppäviikolla jouduin minäkin Pullin kamariin. Oli matkassani Lampan Petteri, Tolosen Sakki ja Iska Simonen.
Kuului jo pihalle käsiharmonian haikea valitus ja puhkiminen, kun pappilan renki Helmeri harjoitteli soittamaan sotteesta. Sillä sai tunnin soittaa kun markan maksoi vuokraa. Herralan rengit heittivät rengasta ja Vierelän pojat hommasivat Viipurissa käyntiä.
Ja sikaaria oli Pullilla myytävänä, oli paperossiakin ja nisupullia, että vesi suuhun laski. Ja muuten sai vapaasti olla ja kiroilla, painiskella ja reunoilla mielensä mukaan.
”Moskovasta pikanellin” noutaminen oli vaikea konsti.
Sitä ei moni uskaltanut yrittää ja hyvin harva pääsi perille. Se konsti oli Pullin oma keksintö ja komeita lanttia hän sillä laitoksella narraili pojilta.
Se olikin kumma konsti. Orteen oli köyden toinen pää solmittu ja orrelle asetettu kuivettunut nisupulla.
Pikanellin noutajan täytyi, laattialla seisten, asettaa köysi niskan taakse, toinen köyden pää heitettiin sitten yli orren, joten noutaja jäi kuin silmukkaan. Orren yliheitetystä köydestä sai hän sitten ottaa molemmin käsin kiinni ja alkaa haalaamaan itseään ylöspäin kunnes ehti orren korkuselle ja sai suuhunsa nisupullan. Silloin oli hän vedon voittanut.
Tolosen Sakilla ja Lampan Petterille tuli heti tinka, että kumpi on parempi Moskovasta pikanellia noutamaan. Tinka tuli ja vetoa lyötiin. Pullille täytyi ensiksi maksaa vuokra, joka teki 50 penniä ja sitten sai vapaasti yrittää niinkauvan kuin niska oli nilalla tai kun sattui että pudota kopsahti lattialle juuri kun oli pääsemäisillään Moskovaan.
Lampan Petteri yritti ensinnä. Pappilan Helmerikin lakkasi sotteesin harjoittelemisesta ja kaikki muutkin asettuivat katselemaan miten tuossa alkaa käydä.
Pulli itse asettaa köyden ja antaa muut määräykset ettei minkäänlaista vääryyttä saada harjoittaa.
— Katsokaa tarkoin, ettei se saa panna huivia niskaan, köyden alle!
— Ja siirtäkää nisupullaa keskemmäs ortta sehän on aivan portaalla ...
Lampan Petteri on asettunut silmukkaan, köysi on heitetty orren yli ja hän alkaa kahden käsin haalata itseään ylemmäs. Nousee vähä. Kengännokat vielä koskevat permantoon ... haalaa ja kiskoo ... naama punottaa ja vaikeaa ja kovaa pinnistystä näyttää olevan. Nuora uppoaa niskaan riivatusti ... Petteri puree hammasta ja kiskoo ... kiskoo ...
Siinä seisotaan ympärillä ja nauretaan, joku pilkkaa ja irvistelee ...
— Vedä lujemmasti ...
— Silkistäkö luulet hamppu köyden olevan.
— Kisko, kisko ... jo on kortteli laattiasta ... olet puolivälissä ...
— Jo näkyy Moskova ... pikanelli vapriikista nousee savu ha, ha, ha ...
Jo on Petteri puolivälissä, mutta äkkiä kädet löysäävät ja Petteri romahtaa seljalleen laattialle vesissä silmin ja turkin punasena naamaltaan.
— Etkö sinä Moskovata nähnytkään, kun aivan kaupungin portilla löysäsit, ilveillään hänelle.
Mutta ei naurata Petteriä itseään. Niska on nilalla ja kädet rakoilla, ei tee mieli enään pikanellia noutamaan.
Nyt tulee Toolasen Sakin vuoro. Sakki on vikkelämpi poika, notkeampi ja sukkelampi liikkeilleen kuin Lamppa.
— Jo nyt on kumma jos en minä Moskovassa käy, — arvelee hän, asettaessaan köyttä niskan taakse.
Hän tekee rohkean liikkeen ja kohoaa jo ensi vetämällä puoliväliin ...
— Siinä on eri yritykset kuin äsken Lampalla ...
— Sakki on kivo miehen alku. Äkkiä se tuolla vauhdilla on Moskovassa ...
Ja Sakki yhä innostuu kiitoksista, kiskoo, että silmät renkaana päässä heljottavat ... kiroilee väliin ja pääsee orren tasalle ...
— Jo olet kaupungissa ... nyt ei muuta kun käyt pikanelli vapriikiin, — kehoitetaan häntä.
Mutta siinä tuleekin vaikea temppu. Sakki kyllä haamuaa huulillaan kuivettunutta pullaa, mutta se siirtyy ja siirtyy, kun sitä riivattua ei saa hampailla kiinni ... koettaa ja yrittää mitä hengestä irti lähtee ... Mutta siinä päätään käänellessä luiskahtaa köysi niskan takaa ja Sakki pudota tupsahtaa laattialle ...
— Eikö oltu pikanellivapriikissa kotona, vaan miksi niin äkkiä takasin tulit? kysytään.
Mutta Sakki suuttuu ja yrittää uudelleen, vaikka niska punottaa kuin hehkuva hiillos ja syvä juopa siinä näyttää kuinka riivatusti palmikoittu köysi on lihaan painanut.
— Niin on. Yritä vielä! —
— Vie terveisiä Moskovaan...
— Tuo meillekin pikanellia. Kyllä sitä täällä menee kaupaksi. ...
Mutta vaikeampaa on Sakilla nyt kohoaminen kuin äsken. Nousee kuitenkin, vaikka vitkoin ja kovasti kiroillen pääsee vihdoin orren tasalle.
— Nyt tekee hän miehekkään hyökkäyksen kuivettuneeseen pullaan ja onnistuu saamaan sen huuliensa väliin...
— Jo on perillä ... jo ...
— Vedon voitti ... Katsos konnaa …
Mutta ankaraa on ollut Sakilla tämä toinen matka. Köyden sija niskassa tihkuu verta ja molemmat kämmenet ovat rakoilla.
Siitä sitten kun päästään, ostetaan sikaaria. Lamppa maksaa vedon Sakille. Pappilan Helmeri jatkaa opintojaan soitossa ja toiset hommaavat myöskin Moskovassa käyntiä.
Nyt lyövät vetoa Iskä Simonen ja Herralan nuorempi renki Sannan Valentiniksi kutsuttu. — On hauskaa nähdä pääsevätkö nuo Moskovaan?
Ja niin on helkkarin hauskaa ja roimaa hoitoa tuolla Pullin kamarissa.
Väinö Kataja.
Kanerva n:o 12 15.6.1901.
