Synti.
Kirj. Leo Tolstoi.
Vanhan miehen luokse saapui kaksi naista etsien viisautta. Toinen naisista piti itseään suurena syntisenä. Hän oli nuoruudessaan pettänyt miestänsä ja hän soimasi sen tähden itseään alituisesti. Toinen oli elänyt säännöllistä elämää, hänellä ei mielestään ollut mitään itsesyytöksen aihetta, vaan oli sangen tyytyväinen itseensä.
Vanha mies kysyi kumpaiseltakin naiselta, kuinka he olivat elämänsä viettäneet. Toinen naisista tunnusti itkien suuren syntinsä, jota hän piti niin raskaana, ettei sen suhteen ole anteeksiantamusta; toinen sanoi, ettei hän tiedä mitään erikoista, joka olisi hänelle synniksi luettava.
Silloin sanoi vanha mies ensimäiselle naiselle:
— Sinä Jumalan palvelija, mene tuon aidan taakse ja etsi suuri kivi, niin suuri, että töin tuskin jaksat sen nostaa, ja kanna se tänne... Mutta, sanoi hän toiselle, joka ei tiennyt syntiä tehneensä, kanna sinäkin tänne kiviä, niin monta kuin kantaa jaksat, mutta pieniä.
Naiset menivät tiehensä ja tekivät niinkuin hän oli käskenyt. Toinen naisista toi suuren kiven, toinen kokonaisen säkillisen pieniä kiviä.
Vanhus katseli kiviä ja virkkoi:
— Viekää kivet takaisin ja pankaa ne samaan paikkaan, josta olette ne ottaneetkin. Kun olette sen tehneet, niin palatkaa takaisin luokseni.
Naiset tekivät niinkuin vanhus oli käskenyt. Ensiksi mainittu löysi pian sen paikan, josta hän oli kivensä ottanut ja asetti kiven tarkoin samaan paikkaan, jossa se oli maannut. Toinen ei enää voinutkaan löytää kaikkien kiviensä sijoja, jonka vuoksi hän oli pakotettu vihdoin palaamaan tyhjin toimin säkkineen vanhuksen luokse.
— Katsokaapa, sanoi vanhus, juuri samalla tavalla on laita syntien. Sinä olet voinut helposti asettaa paikoilleen raskaan kivesi, sillä sinä tiesit, mistä olit sen ottanut. Mutta sinä et voinutkaan täyttää tehtävää, jonka sinulle annoin, sillä et muistanut, mistä olit kivesi koonnut.
Niin on laita syntiennekin.
Sinä tunnet syntisi, olet kantanut ihmisten ja itsesi soimaukset; nöyrästi olet sinä tunnustanut kaikki, ja sen vuoksi olet sinä vapautettu synnin seurauksista.
— Mutta sinä, sanoi vanhus kääntyen sen naisen puoleen, joka oli kantanut pieniä kiviä, olet tehnyt ainoastaan pikkusyntejä, et ole pitänyt niitä muistossasi, et ole niitä katunut, vaan olet tottunut syntiseen elämääsi ja tuominnut toisten syntejä. Sen vuoksi vajoat sinä syntiin yhä syvemmälle ja syvemmälle.
Jokamiehen viikkolehti n:o 16 23.4.1910.
