Viisain väistyy.
Kirj. Leo Tolstoi.
Kaksi ratsastajaa tuli eräänä päivänä vastatusten kovin kapealla tiellä, jossa he eivät voineet päästä toinen toisensa ohi. Toisen heistä täytyi siis väistyä pois siltä kapealta paikalta, mutta sitä ei kumpanenkaan tahtonut tehdä ja pian syntyi siitä heidän välilleen kinailu.
Vihdoin toinen heistä sanoi:
— Kuules nyt sinä, minä neuvon sinua antamaan minun mennä tästä! Sillä muuten minä kohtelen sinua samalla tavalla kuin kerran erästä toista itsepäistä lurjusta, joka hänkään ei tahtonut väistyä minun tieltäni!
Peljästyneenä tästä uhkauksesta kiiruhti toinen jättämään tietä. Mutta hän oli utelias saamaan tietää, mitä hänelle olisi tapahtunut, ellei hän olisi väistynyt.
— Sano minulle, sanoi hän, mitä sinä teit sille itsepäiselle lurjukselle, jota ei mennyt pois tieltäsi?
— No hän oli kovin itsepäinen, paljon itsepäisempi kuin sinä, ja kun minä näin, etten minä voinut saada häntä antamaan perään, niin — minä väistyin!
Opiksi ja huviksi 1/1901.
