Jumalan työ.
(Leo Tolstoin uusin legenda).
Eräässä kaukaisessa maassa asui tsaari, jota kuoleman lähestyessä ankarat sieluntuskat alkoivat vaivata. — Eläissäni olen, sanoi hän, maistanut kaikkea, nähnyt kaikkea, mikä ihmiselle vain on mahdollista. Mutta erästä olentoa en ole oppinut tuntemaan: Jumalaa! Tahdon nähdä hänet!
Ja hän toimitti virkamiehineen, neuvonantajilleen ja papeilleen seuraavan käskyn: — Ellette näytä minulle Jumalaa, heitätän teidät kaikki vankilaan ja rankaisen teitä ankarasti. Ja hän määräsi heille kolme päivää aikaa. Ja ilo katosi tsaarin palatsista. Hovimiehet kuljeskelivat ympäri päät painuksissa ja odottivat kohtaloansa.
Kun määräaika, nuo kolme päivää, oli kulunut umpeen, kutsuttiin heidät tsaarin eteen. Syvän hiljaisuuden vallitessa kuuntelivat virkamiehet, neuvonantajat ja papit tsaarin käskyä rangaistuksen toimeenpanemisesta. Mutta samassa hetkessä eräs paimenpoika astui tsaarin eteen ja lausui:
— Salli minun, herra, täyttää toivosi!
— Hyvä, vastasi tsaari, — mutta ota huomioosi, että pääsi on kysymyksessä! ...
Ja paimenpoika vei tsaarin eräälle paikalle, mistä osottaen hänelle loistavaa aurinkoa, lausui:
— Katso ylöspäin!
Ja tsaari nosti päätään katsoakseen aurinkoa, mutta voimakas valo häikäisi niin hänen silmiänsä, että hän uudelleen laski päänsä ja sulki silmänsä.
— Mitä ajattelet? sanoi hän paimenelle, — tahdotko, että tulisin sokeaksi?
Silloin sanoi paimenpoika:
— Herra, se on vain yksi Jumalan luomisen töistä, pieni säde hänen majesteettiudestaan. Miten voit silloin pyytää saada nähdä Jumalaa heikoilla silmilläsi? Sinun pitää pyrkiä katsomaan Jumalaa toisilla silmillä.
Tämä miellytti tsaaria, ja hän sanoi paimenelle:
— Ihmettelen ymmärrystäsi. Mutta vastaa myöskin tähän kysymykseen: Mitä oli ennen Jumalaa?
Hetken paimen mietti ja vastasi sitten:
— Älä pahastu, herra, mutta pyydän sinua laskemaan!
Tsaari alkoi lukea:
— Yksi, kaksi ...
— Ei, ei, keskeytti paimen. — Sinä et laske oikein. Sinun pitää alkaa ennen yhtä!
— Mutta kuinka se on mahdollista? Ennen yhtä ei ole mitään.
— Se on totta, herra. Ennen Jumalaa ei ollut mitään.
Tämä miellytti tsaaria vielä enemmän, ja hän sanoi paimenelle:
— Minä palkitsen sinua runsaasti viisaista vastauksistasi, mutta vastaapa minulle vielä kolmanteenkin kysymykseen: Mitä Jumala tekee?
Ja paimen vastasi:
— Hyvä, tähänkin kysymykseesi vastaan; mutta täytä ensin eräs pyyntö, jonka sinulle asetan. Vaiheta kanssani vaatteita!
Tsaari otti silloin päältään keisarillisen pukunsa ja puki paimenen vaatteet päälleen. Kun paimen oli pukeutunut keisarin pukuun, nousi hän valtaistuimelle, otti valtikan käteensä ja viitaten paimenpuvussa olevaan tsaariin valtaistuimen ääressä, sanoi:
— Tätä Jumala tekee; toisen korottaa hän valtaistuimelle, toisen karkottaa hän siltä ...
Sitten hän taas otti paimenpukunsa. Mutta tsaari seisoi kauvan ajatuksissaan, ja sitten huudahti iloisena: — Nyt näen minä Jumalan!
Rauhan Sanoma n:o 11 1.11.1910.
