Kuinka tuttu onkaan sinun nimesi ollut hamasta lapsuuteni päivistä saakka, mutta kuinka tuntematon sinun luonteesi, sinun kirjailijalahjasi, sinun totuuden rakkautesi, sinun arvostelukykysi, — niin koko sinun henkilösi!
Olen koulunpenkiltä lukenut sinun kielesi aakkosia, olen taivutellut samoja lohduttoman epäsäännöllisiä verbejä kuin sinäkin siellä suloisessa Halikarnassoksessa, Egean meren ihanan lahden rannalla, olen skanderannut samaa Iliadia kuin sinäkin — Jumala ties muuten miten nurinkurisella tavalla — olen neljä vuotta teutaroinut sinun kielesi ikävässä kieliopissa, mutta sinun kansasi kirjallisuudesta olen sangen, sangen vähän saanut vihiä. Miksi, sinä kysyt. Siksi, vastaan, että minun maassani luullaan, että on välttämätöntä ensin oppia sinun nyt jo kuollutta kieltäsi, ennenkuin sinun ajatuksiasi voi ymmärtää. Elä pahastu, kun sanon, että ainoastaan luetut miehet täällä meidän hyisessä maan kolkassamme sinun kaunista kieltäsi tajuavat, lohduta itseäsi sillä, että halu tutustua sinuun ja sinun kansasi kirjallisuuteen on oleva suuri, kun kerran se päivä koittaa, että Kreikan suuret miehet saavat sanoa sanottavansa meidänkin barbariselle kansallemme Suomen omalla sointuvalla kielellä. Meilläkin on koulumme, joissa istutaan puisilla istuimilla ja opitaan paljon muka tärkeitä tietoja ja ikävällä tavalla teidänkin kielenne ja kirjallisuutenne alkeita, mutta teidän ajatuksenne ja maailmankatsomuksenne ne jäävät vieraiksi, tuntemattomiksi, sillä me emme koskaan pääse aakkosia paljoa edemmäksi. Mutta nyt alkaa humu kuulua, yhä voimakkaampi, joka vaatii, että teidän on puhuttava meille niin selvästi ja tajuttavasti, että me ymmärrämme joka sanan, joka lauseen, joka ajatusvivahduksen. Teidän on opittava meidän kieltämme.
Teidänkö barbarista kieltänne, sanot. Niin juuri, meidän barbarista kieltämme. Sinä olet jo saanut hyvän opettajan, tohtori Edvard Reinissä, joka aikoo opettaa sinut lukemaan teoksiasi virheettömällä, rikkaalla suomenkielellä, niin että mekin saamme itkeä ilosta, niinkuin omat kansalaisesi kun sinä Atenan torilla luit julki teoksiasi. Niin, sinä olet jo lumottuna puhunut kielellämme Kroisoksesta, Kandauleksesta ja Gygeksestä, Kyroksesta ja monista faraoista ja minä olen, en häpeä sitä tunnustaa, vesissä silmin riemunnut lukiessani sinun ihmeteltäviä kaskujasi ja tutustuessani sinun syvälliseen elämänviisauteesi.
En ollut tiennyt, että sinä olit niin tarkka totuuden punnitsija. Olin luullut, että sinä luotit arvostelematta siihen mitä vaan kuulit kerrottavan, olipa ne sitte kuinka kummallisia juttuja tahansa, sillä aivan viimeisiin aikoihin saakka ovat meidän hissorioitsijamme tehneet niin. Pari sataa vuotta sitte eli meillä kaksi sinun ammattilaistasi, joista toinen kirjoitti meidän varhaisemman historiamme, »Finlands Rimkrönika» ja toinen Ruotsin kansan alkuperästä »Atlantican», ja nämä arvoisat herrat ovat sinusta jälellä kehityksessä tuhat parasangia. — Suo anteeksi, että vertaankaan sinua, sivistynyttä helleniä, näihin partaisiin barbareihin.
Nythän huomaan, että sinä olet mies, joka et usko varmasti muuhun kuin mitä itse omin silmin olet nähnyt tahi mitä olet kuullut aivan varmimmalta taholta. Sinähän olet kaikkien tosi historioitsijain isä ja opettaja.
Kuinka on ollut mahdollista, että minun raivaamani tie on kasvanut umpeen, kysyt.
Voinko minä sitä selittää? Jospa koetan.
Sinä tiedät ja olet kertonut, että kreikkalaiset voittivat persialaiset Salaminin luona ja että Xerxes pakeni kauhuissaan maahansa. Hautaasi on ehkä saapunut sanoma, että makedonialainen Alexander valloitti koko persialaisen valtakunnan. Hän laski persialaiset kyllä valtansa alle, mutta hän ei saanut niistä tehneeksi helleniläisiä. Ne jäivät kun jäivätkin persialaisiksi ajatustavoiltaan samoin kuin egyptiläiset egyptiläisiksi ja syrialaiset syrialaisiksi. Takaportin kautta nämä kansat ja erityisesti niiden kansanvaltaisimmat ainekset tunkivat esille ja hävittivät koko teidän hellenien mahtavan kriitillisen sivistyksen ja tieteen. Usko, arvostelematon usko, taikausko pääsi herraksi siinä maassa, jossa sinä ja sinun jälkeläisesi olitte koettaneet laskea perustuksen tarkasti arvostelevalle tieteelle. Et tiedä, että persialainen pahahenki, saatanas kristinopin mukana syöksyi koko tunnettuun maailmaan, ja että sinun tieteesi sanottiin olevan hänen opettamaansa. Et tiedä, että samalta taholta tuli oppi helvetistä, joka oppi neuvoi, että sinä ja sinun suuret jälkeläisesi, hellenit, kituivat ikuisessa tulessa, koska ette ymmärtäneet palvella arvostelematonta uskoa. Te olitte rakastaneet maailmaa ja maallista tiedettä, he vihasivat molempia. Te voititte Salamiin tappelussa, mutta persialainen taikausko kukisti teidät täydellisesti muutaman sadan vuoden päästä. Taikausko tappoi sinun työsi kauniin alun ja sentähden vielä 2.000 vuotta sinun jälkeesi historioitsijat kirjoittivat kuin kummituksia uskovat lapset.
Sinä kirjoitat historiassasi merkillisen todet sanat, kun lausut: »kuulemastani kertomuksista, mikäli ne koskevat jumalia, en ole halukas kertomaan muuta kuin vaan niiden nimet, koska arvelen, että kaikilla ihmisillä on yhtä vähän tietoa niistä». Hämmästynet kun saat kuulla, että suuret kansat nykyaikana luulevat tuntevansa juuri tarkasti minkälainen jumala on ja mitä hän meiltä vaatii. Kauhistunet, kun kuulet, että hallitukset vielä tänäkin päivänä 2,300 vuotta sinun kuoltuasi pakottavat alamaisiansa uskomaan jumalista vaan yhdellä ja samalla tavalla. Sinun suuri oppisi on joutunut unohduksiin aina näihin päiviin saakka, sentähden on niin välttämätöntä, että sinä nouset haudastasi ja opit meidänkin kieltämme ja huudat sanasi julki.
*
Minkälaisen tuskan onkaan tuottanut sinun tutkivalle mielelle tietämättömyys Niilin lähteistä. Voin ilmoittaa, ett'ei siitä ole sataakaan vuotta kuin vihdoinkin näistä päästiin perille. Nyt tiedetään tämä pulmallinen asia ja nyt on huomattu todeksi, minkä sinä niin varovasti toit esille, että Afrikan sisämaissa asuu kääpiökansa. Sinun maantieteen tutkimuksesi saivat myöhemmin jatkajia heimolaistesi joukossa ja eräs Eratostenes väitti, että maa oli pallonmuotoinen ja Aristarkos että maa pyöri auringon ympäri. Mutta nämä opit sotivat taikauskoa vastaan ja leimattiin persialaisen saatanan kujeiksi ja niinpä ne unohtuivat kirjastojen pölyisille hyllyille. Jos eläisit nykyään, saisit iloita ainakin yhdestä edistyksestä sitte sinun aikojasi, saisit iloksesi kuulla, mitä uutta me olemme saaneet tietää luonnosta ja sen salaisuuksista. Saisit mukavasti käväistä Niilin lähteillä, joista sinulle eläissäsi koitui niin paljon ajatuksen murhetta.
Ihmetellen kirjoitat lyydialaisista: »Sillä lyydialaisten, samoin kuin melkein kaikkien barbarien kesken, tuottaa yksin miehellekin suurta häpeätä, jos hänet nähdään alastomana». Arvoisa vanhus, jos alastomuuden häpeä on barbarisuutta, silloin meidän sivistynyt Europamme on barbarisin seutu maapallon päällä. Kun sinä juttelet Fallos-juhlista, niin minun täytyy barbarina tunnustaa, ett'en minä voisi ottaa osaa sellaisiin juhliin.
Mitä häpeät? Etkö sinä ole alastomana sellainen, jommoiseksi korkeat jumalat ovat sinut luoneet? Olisivatko nämä antaneet sinulle jo syntymästä asti häpeällisen ruumiin. — Näin ajattelet.
Tähän en voi vastata muuta, kuin että olen syntyjään barbari, niinkuin lyydialaisetkin, olen tässä kohdin saanut barbarisen kasvatuksen ja häpeän alastomuuttani yhtä elävästi kuin Kandauleen kuulu puoliso. Meidän naisemme ovat barbareja vieläkin suuremmassa määrässä, paitsi sivistymättömimmät maaseudun tyttäret ja vaimot, jotka saunoissaan yhtäkkiä aina muuttuvat helleneiksi. — Mutta niillä onkin kauniimmat ruumiit, kuin sivistyneillä, melkein kuin muinoin teillä.
Lopuksi saan kansani nimessä lausua sinut tervetulleeksi meidän seuraamme. Sinun »Historia-Teos» on saapa kunniasijan meidän kirjastoissamme ja se on herättävä meitä ajattelemaan asioita, joka ovat meille olleet tähän asti vieraita. Sinua on seuraava monet muut hellenit. Me aijomme kutsua teidät kaikki, etevät kreikkalaiset, opettajiksemme ja ilahduttajiksemme.
Runoilijamme jo kastavat kynänsä suomentaakseen teidän runoilijottenne teoksia. Leino on jo kirjoittanut näytelmäkappaleen Gygeksestä Kandauleesta ja hänen kainosta puolisostaan ja Manninen taivuttelee parastaikaa teidän mi-päätteisiä uppiniskaisia verbejä, oppiakseen teidän runojenne hienoimmat vivahdukset. Jospa vaan meidän mahtavat arkontimme antaisivat edes 80 talentia tekijäpalkkioiksi ja kirjojen kustantamiseksi, niin kohta olisitte kaikki, jumalalliset, hellenit, meidän omia miehiämme. Tunsitko ehkä erään pienen syrialaisen kansan, heprealaiset, jotka asuivat foinikialaisten naapureina? Heidän hehkuvan kaunis, mutta taikauskoinen kirjallisuus on äsken saanut arkonteilta 200 talentia osakseen, jotta viisaat miehet tästä kirjallisuudesta tekisivät sujuvata Suomea. Sama kohtalo tulkoon teidän osaksenne! — Terve tulemastasi, Herodotos halikarnassolainen, meidän seuraamme.
Suo anteeksi, kunnian vanhus, huono sepustukseni. En osannut, vaikka tavottelin, sinun yksinkertaista, kirkasta kirjoitustapaasi mutta olenhan vaan alastomuuttani häpeävä barbari.
Herodotoksen »Historia-Teos» ilmestyi sujuvassa, tarkassa ja tyylikkäässä käännöksessä jouluksi Edv. Reinin suomentamana, Werner Söderström'in kustannuksella. Toinen ja kolmas osa ilmestyvät tämän vuoden kuluessa. — Kaikkien luettava, kaikkien omistettava.
Ernst Lampen
Päivä 6/1908.
