Äsken julaistu evankeliotekstin löytö
(S. A. Fries’in mukaan Sv. D:issa).
Viime viikkojen aikana on uskontotieteellisissä piireissä herättänyt melkoista huomiota eräs englantilaisten Grenfell'in ja Huufin julkaisema evankeliotekstin murene, kaistaleesta papyrus Oxyrhynchuksesta, Kairon eteläpuolella löydetystä. Harnack, Schürer, Jülicher, Lietzmann, Preuschen y. m. ovat lausuneet painavat sanansa siitä, ja kokonainen pieni kirjallisuus kerennyt kasvaa.
Tämä löytö ei ole ensimäinen laatuaan. Viime vuosikymmeninä, kun Egyptin muinaiskirjastojen jäännöksiä on ruvettu tarkastamaan, on keksitty tärkeitä tekstijäännöksiä eri aloilta. Niinpä on välistä löytynyt evankeliumi-katkelmiakin, jotka eivät ole soveltuneet mihinkään neljästä pyhäksi julistetusta evankeliosta. Toisista on saatu selkoa kirkkoisien teoksissa löytyvistä viittauksista, toiset ovat vielä epätietoisia — mutta todistettuahan on, että alkukirkossa viljeltiin monta kymmentä eri evankeliumia, joista lopulliset neljä kirkolliskokouksessa äänestetyt pyhiksi, siten pääsivät kristityn kirkon peruskirjoiksi, muut ovat vaipuneet häviöön ja unhoon. Niinpä tunnetaan viimeaikaisten löytöjen kautta melkoisia osia tuosta alkukirkossa suuressa arvossa olleesta Hebrealaisevankeliosta, osia Egyptiläisevankeliosta, pitkänlainen pätkä Pietarin evankeliosta sekä useita koptilaisia ja kreikkalaisia tekstimureneita, jotka kuten tämä äskeinenkin ovat osia Hebrealais- eli Ebioniita-evankeliosta.
Viimemainittu on pieni, tuskin kämmenen kokoinen, kulunut pergamenttiliuskare, jossa on kirjoitusta kummallakin puolella. Kirja on siis ollut kooltaan vähäinen, sellainen pienoisevankelio, joita Krysostomoksen mukaan naiset ja lapset kantoivat rinnoillaan taikakaluina.
Kirjoitus on paikotellen vahingoittunut tai mahdoton lukea, ja mikä pahempi, arkeologisesti hämärä. Teksti alkaa takasivulta ja on tulkittuna näin kuuluva:
TAKASIVU:
— — — ennenkuin hän väärin tekee, suunnittelee hän kaikki kavalasti. Mutta kavahtakaat teitänne, ettette te myös joutuisi kärsimään jotakin senkaltaista kuin heidän osakseen tuomittu on. Sillä eivät ne saa palkkaansa ainoastaan elämässä, jotka pahaa ihmisille tuottavat, vaan saavat vielä kärsiä rangaistusta ja suurta piinaa (nimittäin kuoleman jälkeen).
Ja hän otti heidät (=opetuslapset) kanssansa ja johdatti heidät pyhättöön ja käyskeli temppelissä. Ja farisealainen, ylimmäispappi nimeltä Levi (?), tuli heitä vastaan ja sanoi vapahtajalle: Kuka on antanut sinulle luvan astua tähän pyhään paikkaan ja tarkastaa näitä pyhiä astioita, ilman että sinä olet kylpenyt ja opetuslapsesi pesseet jalkansa? Vaan olet tahraisena astunut tähän huoneeseen, johon ei kenkään kylpemättä ja vaatteita muuttamatta astu eikä myöskään rohkene ruveta näihin pyhiin astioihin. Vapahtaja pysähtyi opetuslapsineen (ja vastasi hänelle):
ETUSIVU:
Sinä, joka täällä temppelissä olet, olisit siis puhdas? Hän vastaa kysyjälle: totisesti olen puhdas. Sillä minä olen kylpenyt Davidin Lammikossa, laskeuduin toista porrasta ja nousin toista ja vedin päälleni puhtaat, valkoiset vaatteet ja olen siten valmistunut katsastamaan näitä pyhiä astioita. Vapahtaja vastasi ja sanoi hänelle: Voi teitä te sokiat, jotka ette näe! Sinä olet kylpenyt tuossa vahvasti käydyssä vedessä, mihin koiria ja sikoja putoilee niin päivällä kuin yöllä, sinä olet pessyt ja puhdistanut ulkoisen hahmosi, niinkuin portot ja huilunsoittajattaretkin tekevät hieroen ihoonsa voiteita, kylpien, sievistäen ja maalaten itseänsä miehissä himoa herättääkseen, mutta sisältä he ovat täynnänsä skorpiooneja ja kaikkinaista kehnoutta. Vaan minä ja minun opetuslapseni, joista sinä sanot, että emme ole kylpeneet, me olemme toimittaneet peson elävässä vedessä, joka virtaa — — — Voi teitä — — —
Tutkijat ovat olleet eri mieltä tekstissä ilmenevien paikallistietojen pätevyydestä. Toisten mielestä ne kaipaavat vahvistusta ennen tunnetuista tosiseikoista. Mutta toiset nojaavat siihen, että temppelituntemuksemme päälähteet, Josephus ja Talmud, kumpikin on tässä suhteessa vaillinainen, ja että ne yhteensäkin siis saattavat olla epätäydellisiä. Tässä esitetty temppeliastiain katseleminen selvittää erästä muutoin epäselvää kohtaa Markuksen evank:ssa. (Mk. 11:11) ”Ja Jesus meni Jerusalemiin ja templiin, ja kun hän kaikki ympäri katseli, koska jo ehtoo oli j. n. e.” Tässä uudessa evankelio katkelmassa sanotaan Jesusta «vapahtajaksi«, joka nimitys kanoonisissa evankelioissa tavataan hänestä vain kahdesti (Lk. 2:11 ja Joh. 4:42). Tämä ynnä muutamat muut omituisuudet todistavat uuden löytömureneen olevan hebrealaisevankelioon kuuluva.
Päivä 15/1908.
